Ratsastusterapia

Ratsastusterapia on koulutetun ratsastusterapeutin ja hevosen yhdessä toteuttamaa kokonaisvaltaista kuntoutusta. Se tukee ja täydentää sosiaalisen, kasvatuksellisen, lääkinnällisen ja psykiatrisen kuntoutuksen tavoitteita. Ratsastusterapia erotetaan vammaisratsastuksesta, joka on harrastustoimintaa.

Ratsastusterapia kehittää monipuolisesti kaikkia motoriikan osa-alueita. Hevosen liike vaikuttaa tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. Nämä aistimukset parantavat tietoisuutta omasta kehosta, jolloin liikkeiden suunnittelu ja taitavuus paranevat. Kestävyys kehittyy etenkin maastossa liikuttaessa ja käsien käyttö tallityöskentelyssä sekä hevosta hoitaessa.

Ratsastusistunta on hyvä alkuasento harjoittaa pään ja vartalon hallintaa sekä tasapainoa. Samalla kun liikkuva hevonen vaatii ratsastajalta aktiivista reagointia, sen liikkeet mobilisoivat etenkin lonkkia, lantiota ja selkärankaa. Hevosen tasaisen rytmikäs käynti vaikuttaa lihasjänteyteen edullisesti, vähentämällä spastisuutta raajoissa ja samanaikaisesti kohottamalla vartalon jäntevyyttä.

Ratsastusterapialla voidaan vaikuttaa edullisesti myös hengitykseen ja puheen tuottamiseen. Hevosen kanssa työskentely sekä maasta käsin että ratsailta tukee avaruudellisten suhteiden kehittymistä. Hevosen selässä liikuntavammainen, joka ei pysty kävelemään saa sensomotorisen kokemuksen kävelystä.

Ratsastusterapeutteja on Suomessa vielä suhteellisen vähän ja terapian saatavuudessa on alueellisia eroja. Terapeutit työskentelevät pääasiassa itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Maksusitoumuksen voi saada mm. terveyskeskuksista, vakuutusyhtiöistä tai Kelalta kuntoutustyöryhmän tekemän suosituksen perusteella. Kela on hyväksynyt ratsastusterapian fysio- tai toimintaterapian tukiterapiaksi, eli sitä ei myönnetä, ellei asiakkaalla ole tarvetta myös fysio- tai toimintaterapiaan.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen