Uni ja unihäiriöt

Uni ja unihäiriöt kehitysvammaisilla ihmisillä

Tässä osioissa kerrotaan unen merkityksestä hyvinvoinnille. Lisäksi käsittelemme unihäiriöitä ja niiden mahdollisia aiheuttajia. Kerromme myös, miten kehitysvammaisten ihmisten unihäiriöitä voidaan hoitaa.

Mitä on uni?

Unessa aivojen yhteys tietoisuuteen ja todellisuuteen katkeaa. Nukumme elämästämme noin kolmanneksen, eli peräti noin 25 vuotta, jos elämme 75-vuotiaiksi. Tämä aika ei ole hukkaan heitettyjä vuosia, vaan todellista laatuaikaa!

Miksi nukkuminen on jokaiselle niin tärkeää?

Unen aikana aivot peseytyvät sinne valveillaolon aikana kertyneistä kuona-aineista ja aivojen energiavarastot täydentyvät. Hermoverkot järjestäytyvät aivojen käsitellessä valveillaolon aikana koettuja ja opittuja asioita. Myös aivoihin kertynyttä tunnekuormaa puretaan unessa.

Uni on tärkeää etenkin pienille lapsille ja murrosikäisille: näiden ikäkausien aikana aivot kehittyvät unen turvin suurin harppauksin.

Unen tuoma lepo virkistää ja valmistaa kehoa seuraavaa valveillaolojaksoa varten

Aivojen lisäksi myös muualla kehossa tapahtuu paljon merkittäviä asioita unen aikana.

Esimerkiksi kasvuhormonin eritys saavuttaa huippunsa syvän unen aikana. Tämä edistää kudosten kehitystä ja kasvua sekä valveillaolon aikana syntyneiden solu- ja kudosvaurioiden korjaantumista.

Syvää unta tarvitsevat etenkin kasvuikäiset, mutta myös aikuisilla syvänunen aikana erittyvä kasvuhormoni ylläpitää ja valmistaa kehoa seuraavaan päivään. Lihaskunnon ylläpito ja paraneminen tarvitsee siis lepoa, syvää unta!

Kevyt uni: Non-REM- (NREM) eli ortouni, vaiheet S1-S2

  • Valveillaolon ja syvän unen välitila.
  • Käsittää aikuisilla noin puolet nukutusta ajasta. Kokonaisaineenvaihdunta hidastuu ja lihakset rentoutuvat.

Syvä uni: Non-REM- (NREM) eli ortouni, vaiheet S3-S4

  • Käsittää aikuisilla noin 25 % nukutusta kokonaisajasta.
  • Aivot ja elimistö nukkuvat.
  • Aivoissa tapahtuu tiedollista oppimista.
  • Fyysinen palautuminen: Kasvuhormonin erityshuippu. Energiavarastojen täydentäminen, valveillaolon aikana tapahtuneiden solu- ja kudosvaurioiden korjaaminen.
  • Useat unilääkkeet lyhentävät syvänunen määrää!

REM-uni (Rapid Eye Movement) eli vilkeuni

  • Käsittää aikuisilla noin 20 % unen kokonaisajasta.
  • Vilkas aivotoiminta, jolloin käsitellään valveillaolojakson kokemuksia ja tunteita. Aivoissa tapahtuu taitojen oppimista.
  • Lihakset pysyvät rentoina, mutta silmät liikkuvat vilkkaasti, josta tämä unijakso on saanut nimensäkin. Unennäön merkittävin jakso.
  • REM-unijakson pieneneminen voi johtaa impulsiiviseen käyttäytymiseen. Useat unilääkkeet lyhentävät REM-unen määrää.

Unen eri vaiheet

(Kuva: Johanna Rintahaka)

Milloin on nukkunut tarpeeksi?

Unentarve vaihtelee yksilöittäin, iän ja terveydentilan, mutta myös elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi vauva käyttää suurimman osan vuorokaudesta nukkumiseen, murrosiässä unentarve jälleen kasvaa, ja stressaavassa elämänvaiheessa aivot tarvitsevat unta normaalia enemmän.

Sopivan unenmäärän ja -laadun mitta on se, kun olo on herätessä virkeä ja virkeä olotila jatkuu iltapäivään saakka. Suomalaiset aikuiset nukkuvat keskimäärin 7,5 tuntia, mutta kaikille se ei ole riittävästi ja joillekin se on jo liikaa.

Ikä Unentarve Lisätietoa
Vastasyntyneet (0-12 kk) 12-18 h Säännöllinen unirytmi puuttuu. Runsaasti REM-unta.
Vauvat (3-11 kk) 14-15 h Säännöllinen unirytmi puuttuu. Runsaasti REM-unta.
1-3-vuotiaat 12-14 h Neljään ikävuoteen mennessä päiväunet jäävät usein pois ja lapsi nukkuu 10-12 h öisin. Syvän unen määrä kasvaa.
3-5-vuotiaat 11-13 h
5-10-vuotiaat 10-11 h
10-17-vuotiaat 8,5-9,5 h
Aikuiset 7-8 h
Yli 65-vuotiaat 6-7 h 6-7 tunnin yöunien lisäksi päiväunet.

Unihäiriöt kehitysvammaoireyhtymissä ja harvinaissairauksissa

Unihäiriö voi olla kehitysvammaoireyhtymän liitännäisoire.

Arvellaan, että noin 50 % kehitysvammaoireyhtymää sairastavista henkilöistä kärsii unihäiriöistä, mutta luku voi olla tätä huomattavasti suurempi.

Unihäiriöt liittyvät mahdollisiin rakenteellisiin ja toiminnallisiin tekijöihin niin aivoissa kuin muuallakin pään, kasvojen ja hengitysteiden alueilla. Unihäiriö voi liittyä myös kehitysvammaoireen hoitoon käytettyjen lääkkeiden haitallisiin sivuvaikutuksiin, jotka häiritsevät unta ja/tai henkilön lähiympäristössä esiintyviin asumis- tai ihmissuhdetekijöihin.

Geneettisiin eli perimän muutoksista johtuviin kehitysvammaoireyhtymiin, kuten Angelmanin, Downin, Prader-Willin ja Smith-Magenisin oireyhtymiin, Fragile X- ja Rett-syndroomiin liittyy unihäiriöitä.

AGU-tautiin ja Duchennen ja Downin oireyhtymiin voi puolestaan liittyä suurikokoinen kieli, joka voi haitata hengitystä ja aiheuttaa heräämisiä ja täten unen katkonaisuutta.

Mielenterveysongelmat, joita todetaan 40 - 50 %:lla kehitysvammaisista, aiheuttavat myös unihäiriöitä. Kehityksellisiin neuropsykiatrisiin häiriöihin kuten ADHD:n ja autisminspektrinhäiriöihin liittyy myös unettomuusoireita ja muita unen poikkeavuuksia.

Joidenkin kehitysvammaisten ja harvinaisesti sairaiden liitännäisoireet, kuten hormonitoiminnan muutokset, voivat johtaa poikkeavaan uni-valverytmiin. (Kilpirauhashormonin ja melatoniinin sekä naisilla myös estrogeenien vähyys.) Muita unihäiriöitä aiheuttavia (liitännäis)oireita ovat mm. aktiivinen epilepsia, lihavuus, sokeus, liikehäiriöt ja kipu.

Kehitysvammaoireyhtymään osoitettu lääkitys voi aiheuttaa muutoksia uneen

Kehitysvammaisten ihmisten lääkitys, epilepsia-, psyyke- ja psykostimulanttilääkkeet, voivat aiheuttaa uniongelmia. Lisäksi bentsodiatsepiinit, joilla on useita käyttökohteita mm. masennuksen ja nukahtamisongelmien hoidossa sekä eri lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden esilääkityksenä, heikentävät REM-unen ja syvän unen määrää. Ne voivat myös haitata normaalia unenaikaista hengitystoimintaa.

REM-unen vähenemisen on todettu voivan johtaa mm. impulsiiviseen käyttäytymiseen. Hyvän unen ja terveyden ylläpitämiseksi bentsodiatsepiinien käyttöä täytyy siis tapauskohtaisesti tarkoin harkita.

Miten unihäiriöt ilmenevät käyttäytymisessä?

Unihäiriöt tulevat esiin eri-ikäisillä eri tavalla. Pienet lapset saattavat olla ylivilkkaita ja levottomia, kun taas nuoruudessa unettomuus ilmenee uneliaisuutena. Joistakin voi tulla impulsiivisia ja aggressiivisia. Kehitysvammaoireyhtymää sairastavalla unettomuus voi ilmetä myös kaavamaisena ja itseään vahingoittavana käytöksenä.

Näiden lisäksi unihäiriöstä kärsivä voi herätä pitemmäksi aikaa yöllä tai hyvin aikaisin aamulla tai hänen nukkumisrytminsä on hyvin vaihteleva päivästä toiseen. Nukkumisrutiini voi myös puuttua kokonaan. Koska uni ei maita, tai jos nukahtaminen on vaikeaa, uneton voi vastustaa nukkumaan menoa ja kaikkia siihen liittyviä rutiineja. Kaikki nämä tekijät hankaloittavat arkea ja usein häiritsevät koko perheen unta ja hyvinvointia.

Kehitysvammaoireyhtymiin liittyvien univaikeuksien syiden selvittely on salapoliisityötä

Mahdolliset unihäiriöt voivat johtua useista samanaikaisesti esiintyvistä tekijöistä, ja niissä voi olla yksilöllisiä eroja samankin kehitysvammaoireyhtymän sisällä. Tämän vuoksi unihäiriöiden taustasyiden selvittäminen on erittäin haastavaa; joskus on vaikea tietää mikä johtuu mistäkin. Ensisijaista kuitenkin olisi saada selville se, johtuuko unihäiriö kehitysvammaan liittyvästä oireesta tai sen liitännäisoireesta vai jostakin aivan muusta tekijästä, joka voitaisiin mahdollisesti poistaa tai hoitaa.

Koska huono uni voi pahentaa jo olemassa olevia oireita ja aiheuttaa toisia, esimerkiksi käyttäytymishäiriöitä, keskittymisvaikeuksia ja haitata aivojen kehitystä, toimintaa ja oppimista, unihäiriöiden hoito on askel kohti kokonaisvaltaisesti parempaa elämää. Unihäiriön väistyessä usein myös koko perhe alkaa voida paremmin.

Unihäiriöiden hoito: lääkkeen kanssa vai ilman?

  • Unilääkkeistä on eniten hyötyä akuutin ja lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa.
  • Unilääkkeitä tulisi käyttää yhtäjaksoisesti enintään kaksi viikkoa.
  • Unettomuuden hoito on aina yksilöllistä.

Unihäiriötä ei voida hoitaa tehokkaasti ennen kuin sen aiheuttaja(t) saadaan selville. Unettomuuden syiden kartoituksessa käytetään esitietoja aikaisemmilta lääkärikäynneiltä ja potilaan tai omaisen haastattelua, kliinistä tutkimusta, unikyselylomaketta ja/tai nukkumispäiväkirjamerkintöjä. Lisäksi voidaan tehdä erilaisia lisätutkimuksia ja laboratoriokokeita.

Lääkkeettömiä hoitokeinoja ovat itsehoito ja eri terapiamuodot. Itsehoidossa kannattaa kiinnittää huomio unihygieniaan, ravintoon, liikuntaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (ks. unihygienia). Kirkasvalohoidon ja erilaisten rutiinien avulla voi yrittää säätää unirytmiä etenkin pimeään vuodenaikaan. Mahdollisuuksien mukaan kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, jolla pyritään vaikuttamaan myönteisesti unettoman kokemuksiin, ajatusmalleihin ja käyttäytymiseen, voi olla hyötyä. Tavoitteena on löytää säännöllinen unirytmi sekä luoda unta edistäviä elämäntapa- ja olosuhdemuutoksia.

Jos lääkkeettömät hoitokeinot eivät auta, lääkärin kanssa voi pohtia lääkehoidon aloittamisesta. Koska unilääkkeillä on useita eri haittavaikutuksia, niiden käyttöä ei tulisi aloittaa perusteetta. Myös akuutin ja pitkäaikaisen unihäiriön hoitotavat vaihtelevat toisistaan.

Unilääkkeistä on eniten hyötyä akuutin ja lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa. Tällöinkin unilääkkeitä tulisi käyttää yhtäjaksoisesti enintään kaksi viikkoa. Pitkäaikaisten unihäiriöiden hoidon ydintä ovat hyvä hoitosuhde, unihäiriöistä kärsivän säännöllinen seuranta.

Unilääkkeiden käyttö ikääntyneillä ei ole suositeltavaa, koska ikääntyneiden unen muutokset voivat liittyä normaaleihin unen muutoksiin 65 ikävuoden ylittyessä. Harvinaisessa keskushermostoperäisessä tai lapsuus- tai nuoruusiässä alkaneessa unettomuudessa, jolle ei löydetä mitään syytä, sekä vaikeassa ahdistushäiriössä, uni- ja/tai ahdistuslääkkeen pidempiaikainen käyttö voi olla aiheellista.

Samanaikaiset muut sairaudet ja niihin mahdollisesti määrätyt lääkkeet lisäävät lääkeaineiden yhteisvaikutusten riskiä ja lääkkeiden haittavaikutusten esiintymisen todennäköisyyttä, jotka voivat häiritä myös unta.

Unettomuuden hoito on aina yksilöllistä.

Miten voisin yrittää parantaa kehitysvammaoireyhtymää tai harvinaista sairautta sairastavan unta?

Alla olevasta listasta voit löytää lääkkeettömiä keinoja paremman unen tavoittelemiseksi. Lisäksi hyviä yleisiä keinoja hyvän unen saavuttamiseksi löydät Unihygienia-otsikon alta.

  • Haitallisen unirytmin muuttaminen: Ruokailurytmin, sosiaalisten tilanteiden, valaistuksen muuttaminen - unikoulut.
  • Nukkumisrutiinit: On luotava miellyttävät nukkumisrutiinit, jotka liittyvät sänkyyn menoon tai nukahtamisen odotteluun. Unilelujen käyttö.
  • Kognitiiviset käyttäytymisterapiat: Myönteisten nukkumaanmenoon liittyvien mielikuvien, tunteiden ja itsetunnon tukeminen.
  • Käyttäytymismuotojen opettaminen: Myönteisten asioiden tai toimien vahvistaminen eri keinoin (äänet, sanat, kosketus, palkinnot).
  • Mallinukkuminen: Nukkumisen opettaminen omalla (sanattomalla) esimerkillä lapsen omassa huoneessa.
  • Painajaisunen herättämien tunteiden muuttaminen: Painajaisunelle keksitään uusi ja parempi loppu tai painajaisunien näkeminen käsitellään jotenkin muuten.
  • Yleisterveydestä huolehtiminen - esim. hampaiden terveys, kivun kontrollointi: Hyvän unen takaa terve mieli ja keho.
  • Unirytmin muuttaminen: Uniajan siirto esim. myöhemmäksi eri keinoin.
  • Rentouttaminen ja rentoutusharjoitukset: Rentoutus voi vähentää nukkumisen esteenä olevaa levottomuutta ja jännitystä.
  • Nukkumispäiväkirjan käyttö: Nukkumispäiväkirjan avulla voi seurata unen ja unitottumusten muuttumista ja huomata uusia asioita, jotka voivat haitata/edistää unta.
  • Nukkumishygienia: Kaikki nukkumishygienian eri osa-alueet (katso alta lisää).
  • Nukkumisympäristö: Miellyttävä ja turvallinen nukkumisympäristö - puhtaat lakanat, himmeä yövalo, unilelu jne.

Unihygienia

Emme voi tietoisesti päättää nukahtaa. Nukahtamista voi kuitenkin yrittää edistää. Unihygienialla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka edistävät hyvään uneen pääsemistä. Oheisessa listassa on vinkkejä, joilla voi edistää sekä laadullisesti että määrällisesti parempaa unta.

  • Pidä säännöllinen unirytmi myös vapaa-aikana. Se tukee uni-valverytmiä ja ehkäisee väsymystä.
  • Syö terveellisesti. Nauti proteiini- (tryptofaani-aminohappo-) pitoinen iltapala noin 2 tuntia ennen nukkumaan menoa. Älä syö liian paljon illalla, sillä aktiivinen ruoansulatus voi valvottaa. Tropyfaani-aminohaposta, jota on erityisesti pähkinöissä ja maitotuotteissa, valmistetaan serotoniini-hormonia, joka ylläpitää hyvää mieltä ja oikeaa uni-valverytmiä.
  • Vältä kahvia, alkoholia ja tupakkaa. Ne häiritsevät unta. Nautintoaineet valvottavat. Esimerkiksi jo klo 14 jälkeen juotu kahvi voi valvottaa. Tupakoitsijoista jopa 25 % nukkuu liian vähän.
  • Sopiva määrä liikuntaa voi nopeutttaa nukahtamista. Raskas fyysinen työ lisää syvän unen määrää. Ulkoilu ja kevyt liikunta noin 2 tuntia ennen nukkumaan menoa edistää unta.
  • Pidä oikea lämpötila ja ilmanvaihto nukkumatilassa. Viileä nukkumistila, jossa on hyvä ilma, edistää unta.
  • Hyvä tyyny ja patja takaavat hyvän unen.
  • Pyri rauhalliseen ja turvalliseen nukkumisympäristöön. Pelko ja jännitys pitävät unen loitolla.
  • Rauhoita sähky pääasiassa nukkumista varten. Älä katso TV:tä tai käytä mobiililaitteita sängyssä. Nukkumiseen kuulumattomat ärsykkeet hidastavat uneen pääsyä.
  • Murehdi ennen nukkumaan menoa, mutta älä sängyssä. Tee nukkumistilasta rauhanlehto, sillä se tukee parhaiten unta. Sänkyyn ja nukkumiseen ei saa liittää kielteisiä tunteita tai toimintoja. Ne haittaavat uneen pääsyä.
  • Pyri rentoutumaan, vähennä valaistusta ja aktiivisuutta jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Aivot tarvitsevat aikaa laskeutuakseen valveesta uneen.
  • Uni ei tule väkisin! Jos uni ei ole tullut 30 minuutissa sänkyyn menosta, nouse ylös mutta älä tee mitään mielenkiintoista, ja palaa sänkyyn ollessasi uudelleen väsynyt. Tällä tavalla toimiessasi pääset helpommin uneen, ja sänky säilyy hyvän unen paikkana.
  • Toistuvissa uniongelmissa ota yhteys lääkäriin. Univaikeudet voivat liittyä fysiologisiin, psykologisiin tai psykiatrisiin syihin ja elimellisiin sairauksiin, jotka voidaan hoitaa.

Omaa unirytmiä voi tarkastella täyttämällä esimerkiksi unipäiväkirjaa. Unipäiväkirja voi paljastaa unta häiritseviä tekijöitä omasta tai toisen käyttäytymisestä ja tavoista. Sen avulla voidaan siis selvitellä mahdollisten unihäiriöiden syitä.

Lisätietoa 

Aiheesta muualla:

Lähdekirjallisuus:

  • Maria Arvio, Seija Aaltonen (2011) Kehitysvammainen potilaana. Duodecim.
  • Hyvä Uni. Uniuutiset 1/2014 Erikoisnumero. Uniliitto ry:n jäsen- ja tiedotuslehti.