Kehitysvammaisten erityispalvelut terveydenhuollossa

Kehitysvammadiagnoosi tehdään moniammatillisena yhteistyönä, jossa ovat mukana lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä, terapeutit, opettajat ja kasvattajat yhdessä vanhempien ja muun lähipiirin kanssa.

Jos epäillään, että lapsella on kehitysviivettä, kannattaa ottaa yhteyttä lapsen neuvolaan. Lääketieteelliset selvitykset tehdään erikoissairaanhoidossa. Tarpeen mukaan erityistyöntekijät tekevät lasta koskevat arviot. Lapsi lähetetään tarvittaessa vielä lisätutkimuksiin.

Kun diagnoosi on saatu, kehitysvammaisen lapsen kehityksen seuranta määräytyy lapsen tilanteen mukaan.

Perusterveydenhuollon tasolla kehitysvammaista lasta seurataan kuten muitakin lapsia.

Lapsen kokonaisseurannasta vastaa moniammatillinen työryhmä. Kunnassa nimetään kehitysvammaisen lapsen vastuutyöntekijä, joka voi olla palvelu-, kehitysvamma-, tai kuntoutusohjaaja.

Kehitysvammaisuuteen liittyvät erityiskysymykset terveydenhuollossa

Lapsi siirtyy kehitysvamma-/vammaisneuvolan asiakkaaksi tavallisimmin keskussairaalan lähetteellä sen jälkeen, kun kehitysvammaisuuden syyn selvitykset on tehty ja kehitysvammaisuus on todettu.

Kehitysvamma- tai muun erityisneuvolan tai -poliklinikan järjestämä säännöllinen seuranta on tarpeen erityisesti silloin, kun kehitysvammaisella lapsella, nuorella tai aikuisella on hoitoa ja kuntoutusta edellyttäviä sairauksia tai lisävammoja. Näitä ovat esim. epilepsia, liikkumiskyvyn ja kommunikaation ongelmat, aistivammat ja mielenterveyden häiriöt. Näitä ilmenee monesti samanaikaisesti. Jotkut oireyhtymät ovat eteneviä, ja niissä terveyden ja toimintakyvyn tiivis seuranta on erityisen tärkeätä.

Kehityksen ja kuntoutustarpeiden arviointiin tarvitaan monen eri alan asiantuntemusta

Erityisneuvoloiden toiminta perustuu moniammatillisen työryhmän työskentelylle. Käytettävissä on yleensä tarpeen mukaan erikoislääkärin, psykologin, puheterapeutin, fysioterapeutin ja toimintaterapeutin palveluita. Joskus tilannearvion ja kuntoutussuunnitelman tekeminen on monimutkaista ja silloin saatetaan tarvita useamman päivän mittaista tutkimusjaksoa.

Lasten ja nuorten seurantakäynnit on hyvä järjestää vähintään kerran vuodessa, aikuisilla riittää usein joka toinen vuosi. Käyntitiheyden määrittää tarve. Jos henkilöllä on esim. jokin säännöllinen lääkitys, seuranta voi olla tiheämpää.

Erityisen tärkeää on tehdä henkilön kehityksen ja toimintakyvyn huolellinen kokonaisarviointi elämän tärkeissä siirtymävaiheissa. Lapsen siirtyminen päivähoidosta kouluun ja opetuksen järjestämisestä päättäminen on yksi tällainen tärkeä siirtymävaihe. Toinen yhtä tärkeä siirtymä tulee eteen peruskoulun päättyessä. Jatko-opiskelun, kuntoutuksen ja toimeentuloturvan järjestäminen edellyttävät kokonaisvaltaista tilannearviota.