Rauhallisesti kohti aikuisuutta

Kun Lotta Romsi oli kolmevuotias, hän oivalsi sen, että aikuisella ja lapsen vanhemmalla on oikeus neuvoa nuorempiaan. Neiti meni äidistään mallia ottaen 13-vuotiaan veljensä huoneen ovelle ja pisti toisen jalkansa kynnyksen yli. Sitten hän sanoi ponnekkaasti sormi pystyssä: "Päpä päpä".

"Nyt osaan jo nauraa tapahtuneelle, mutta silloin se tuntui vähän rankaltakin. Huomasin, että taidan oikeasti olla tuollainen ja antaa Benille ohjeita vaivautumatta edes menemään kokonaan huoneeseen", Lotan äiti Brita Romsi hymähtää.

Kohti omaa elämää

Nyt parikymppisenä Lotta Romsi itsenäistyy kovaa vauhtia. Hän kertoo tuntevansa itsensä ihan oikeasti aikuiseksi. Nuori nainen aikoo muuttaa pois kotoa, kun hän saa toimitilahuoltajan ammattikoulututkintonsa loppuun Espoossa. Hän suunnittelee etsivänsä asunnon parhaan ystävänsä Annan kanssa. He ovat jo tutkineet huonekaluliikkeen kuvastoja ja miettineet oman asuntonsa sisustusta.

Lotta Romsi aikoo muutossa jättää lapsuudenkotiinsa ainakin parvisänky-koulupöytä -yhdistelmän, jonka käyttäminen on alkanut tuntua vähän lapselliselta. Hän kaavailee ottavansa mukaansa rakkaat harrastevälineensä eli sähköpianon, nokkahuilun ja syntymäpäivälahjaksi saadun kitaran. Hän omistaa myös mopon, mutta sen vieminen uuteen kotiin vaatinee lisäneuvotteluja vanhempien kanssa.

Mopoilu kuuluu Lotan ja hänen Martti-isänsä kesäviikonloppuihin. Brita-äiti ja Lotta Romsi harrastavat puolestaan yhdessä matkailua ja monenlaisen musiikin kuuntelua. He ovat käyneet mm. Kehitysvammaisten ihmisten Euroviisuissa katsastamassa tasoa. Ensimmäinen viisumatka suuntautui Hollantiin ja toinen Saksaan.

Kun nuori nainen muistelee äitinsä kanssa elämänsä käännekohtia, nousee esiin sekä koulu- että työurassa tapahtuneet muutokset.

"Täytyy sanoa, että meillä kaikki on sujunut yllättävän vaivattomasti. Emme ole kohdanneet kovin suuria vaikeuksia, vaan yhteiskunta on kuljettanut meitä sujuvasti eteenpäin. En ole tuntenut itseäni missään vaiheessa vanhempana liian sidotuksi", äiti sanoo.

Kouluelämästä tuli annos itsenäisyyttä

Ensimmäinen iso askel Lotalle oli aloittaa koulu oman kotipaikan Kirkkonummen keskustassa. Kahdeksanvuotias tyttö sai oppia selviämään monista asioista itse. Pikku hiljaa hän opetteli kulkemaan 1,5 kilometrin koulumatkansakin itsenäisesti.

Lotta Romsi kävi ala- ja yläasteensa samassa Papinmäen erityiskoulussa Kirkkonummella, ja hänellä oli koko koulun ajan sama tuttu luokanopettaja. Yläasteen jälkeen pitikin äkkiä miettiä, mitä kannattaisi tehdä jatkossa.

17-vuotias neiti pakkasi kapsäkkinsä ja suuntasi Hämeenlinnaan Perttulan oppilaitokseen valmistavalle jaksolle vuodeksi. Siinä vaiheessa asuminen poissa kotoa ei tuntunut mukavalta, ja Lotta Romsin seuraava opiskelupaikka löytyikin lähempää kotia eli Nummelasta. Siellä hän opiskeli kaksi vuotta työelämään valmentavalla jaksolla. Oma ala löytyi vasta Espoon ammattikoulun opintolinjoja tutkiessa.

"Toimitilahuoltajan työ sopii Lotalle hyvin, sillä hän nauttii paikkojen järjestämisestä ja tilojen valmistamisesta vieraita varten", äiti kehuu.

Haaveissa työ, auto ja ajokortti

Kouluelämän rinnalla Lotta Romsi on etsinyt paikkaansa työelämässä. Hän oli jo viidentoista ikäisenä kesätöissä äidin työpaikalla kaapelitehtaalla. Siellä hän työskenteli tonnitalkoolaisena ja teki erilaisia siivous- ja maalaustöitä. Työura on jatkunut kunnossapitotöiden parissa, sillä nuoren naisen kesät ovat kuluneet koulujen siivoojien apulaisena.

Kun rauhalliselta Lotta Romsilta tiedustelee tulevaisuudensuunnitelmia, ei hän heti innostu niitä paljastamaan. Äiti kertoo, että oman alan töiden löytämisen lisäksi nainen haaveilee omasta autosta ja ajokortista.

"Naimisiinmenokin saattaa tulla jossakin vaiheessa eteen", äiti jatkaa. Lotta Romsi tuhahtaa äidin huomautukselle. Poseerattuaan valokuvaa varten toisiaan kiusoitteleva kaksikko suuntaa ostamaan itselleen oopperaliput. Äiti pysyy aikuisenkin naisen elämässä sopivasti mukana.

Teksti: Toimittaja Pia Kirkkomäki