Mitä kehitysvammaisuus on?

Kehitysvammaisia ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa sekä länsimaissa noin 1 % koko väestöstä. Suomessa on arviolta noin 50 000 ihmistä, joilla on kehitysvamma. Yli 18-vuotiaita, heistä on noin 39 000. (Vesala 2020).

Kehitysvamma tarkoittaa vaikeutta ymmärtää ja oppia uusia asioita

Kehitysvamman aste voi vaihdella vaikeasta vammasta lievään vaikeuteen oppia asioita.

• Kehitysvamma rajoittaa vain osaa ihmisen toiminnoista.
• Kaikilla ihmisillä on vahvuuksia ja kykyjä.
• Jokaisen ihmisen tulee saada tukea, jotta voi löytää omat mahdollisuutensa.

Viime vuosina vaikeimmin vammaisista ihmisistä on alettu puhua omana ryhmänään. Kansainvälisissä yhteyksissä käytetään lyhennettä PMD, Profound Multiple Disabilities. Sillä tarkoitetaan kaikkein vaikeimmin kehitysvammaisia ja monivammaisia ihmisiä. Heitä on kaikista kehitysvammaisista 5-10 %.

Eri näkökulmia kehitysvammaisuuteen

Kehitysvammaisuutta voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Näkökulmia esitellään seuraavien sivujen alla:

• lääketieteellinen näkökulma
• toimintakyvyn näkökulma
• sosiaalinen näkökulma
  

Yllä olevassa videossa kehitysvammalääkäri, tohtori Seija Aaltonen puhuu kehitysvammaisuudesta lääketieteen näkökulmasta.

Psykologi Heikki Seppälä kertoo yläpuolella olevassa videossa mm. kehitysvammaisten henkilöiden oppimisen erityispiirteistä ja toimintakyvystä.

Yllä olevassa videohaastattelussa Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö, dosentti Antti Teittinen avaa kehitysvammaisuuden merkityksiä ja siihen liittyviä ilmiöitä yhteiskuntatieteellisistä lähtökohdista käsin.

Kokemuksellisuus

Koska kehitysvammaiset ihmiset ovat hyvin monimuotoinen ihmisjoukko, ei käsite "kehitysvammainen" kerro paljoakaan itse ihmisestä.
Alla olevassa videossa pohditaan miltä sana "kehitysvammaisuus" tuntuu sekä sitä, mikä voisi korvata kehitysvammaisuus -käsitetteen.

Videon lähde: Kehitysvammaisten tukiliitto ry. (2017)

Vammaisuuden määritelmä YK:n yleissopimuksessa vammaisten ihmisten oikeuksista

Yk:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista ponnistaa pitkälti vammaisuuden sosiaalisesta mallista.

Yleissopimuksessa vammaisuus määritellään kytkeytyvän ympäristön ja ihmisen fyysisen tai psyykkisen vamman suhteellisuuteen. Vammaisuus nähdään tilana, joka aktivoituu kun vammainen henkilö kohtaa ympäristössään asenteellisia, fyysisiä tai digitaalisia esteitä, jotka haittaavat hänen osallisuuttansa. 

Positiivinen erityiskohtelu

Vamma voi aiheuttaa henkilölle esteitä joissakin tilanteissa, jonka takia hän ei voi täysipainoisesti osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa.

Vamman aiheuttamia esteitä tai rajoitteita voidaan kuitenkin lieventää tai poistaa henkilölle annettavin tukitoimin, apuvälinein sekä ympäristön esteitä purkamalla. Tällöin puhutaan positiivisesta erityiskohtelusta: Vammaisille henkilöille myönnettävillä tukipalveluilla ja tukitoimilla pyritään takaamaan yhdenvertainen osallisuus itseään koskevaan päätöksentekoon, sekä samat oikeudet ja toimintamahdollisuudet ympäristössään kuin muillakin ihmisillä on.