Asumispalveluvastaava

"Ei, tämä ei ole asuntola eikä tämä ole palvelutalokaan. Täällä meillä ihmiset asuvat omissa kodeissaan", Kristiina Tallbacka määrittelee esitellessään työpaikkaansa.

Termit ovat menneet sekaisin muiltakin, jotka ovat vierailleet Asumispalvelusäätiö Aspan tiloissa Seinäjoella. Tallbacka toimii täällä asumispalveluvastaavana. "Eräs vierailija totesi meidän asukkaamme yksiöön tutustuessaan, että tämä asuntohan vaikuttaa kodinomaiselta. Voitko kuvitella! Minun oli pakko sanoa siihen, että minusta tämä on kodikas, koska mehän olemme hänen kodissaan!"

Puheet kodinomaisuudesta kuuluvat Tallbackan mukaan 1980-luvulla käytettyyn termistöön. Ajat ovat onneksi muuttuneet ja muuttumassa.

Aspan asunnot edustavat uudenlaista ajattelua asumispalveluissa. Aivan Seinäjoen keskustassa sijaitsevasta kerrostalosta on ostettu 11 yksiötä kehitysvammaisille asukkaille. Asukkaat ovat alusta saakka itse olleet vaikuttamassa kaikkiin asumistaan koskeviin päätöksiin aina talon sijainnista verhojen väriin. Luonnollisesti jokainen on kalustanut kotinsa omilla kalusteillaan oman makunsa mukaiseksi.

"Suunnitteluvaiheessa tarjolla oli erilaisia vaihtoehtoja. Asukkaille esiteltiin mm. aivan uusia ja kauniita rivitaloasuntoja kolmen kilometrin päästä keskustasta. Rivitalot eivät kuitenkaan saaneet kannatusta. Sijainti ratkaisi. Sekä asukkaat että lähiomaiset halusivat asunnot Seinäjoen keskustasta", Tallbacka kertoo.

Talon ensimmäisessä kerroksessa on valoisa ja avara yhteistila, jossa kokataan, katsotaan televisiota, saunotaan ja vietetään vapaa-aikaa. Yhteiseen tilaan asukkaat tulevat silloin, kun haluavat. Yhteistilassa on ympärivuorokautinen tuki ja apu tarjolla.

Työntekijöitä on seitsemän. Ateria on valmiiksi katettuna Seinäjoen työ- ja toimintakeskuksesta palaaville asukkaille aina iltapäivisin. Arkisin kotipäivinä ja viikonloppuisin asukkaat valmistavat ruokaa työntekijöiden avustamina joko omissa kodeissaan tai yhteistilassa. Aamu- ja iltapalat asukkaat laittavat itse omissa kodeissaan.

"Alussa teimme arkipäivisinkin ateriat yhdessä asukkaiden kanssa, mutta päivät venyivät liian pitkiksi. Halusimme, että asukkaille jäisi enemmän aikaa tehdä iltaisin muutakin mukavaa kuin vain laittaa ruokaa."

"Me emme tarjoa vain tukea ja ohjausta asumiseen vaan järjestämme myös mielekästä, asukkaiden toivomaa vapaa-ajan toimintaa. Emme kuitenkaan lähde täältä aina isolla porukalla esimerkiksi kaupungille. Liikumme pareittain tai pienissä ryhmissä ja teemme kaikkia niitä asioita, mitä muutkin tavalliset seinäjokelaiset tekevät", Kristiina Tallbacka kuvailee.

Talon muut asukkaat eivät ole kiinnittäneet kehitysvammaisiin asukkaisiin sen ihmeempää huomiota. Kaikki kulkevat omilla avaimilla omiin koteihinsa kuten ketkä tahansa meistä. Aspan kylttiäkään ei löydy talon seinästä tai ovisummereiden vierestä. "Olemme välttäneet kaikenlaista leimaamista. Tämä on aivan tavallinen kerrostalo", Tallbacka hymyilee.

Uudentyyppinen asumispalvelu vaatii myös työntekijöiltään uudenlaista asennetta. "Ei tämä välttämättä kaikille sovi, jos työntekijä on esimerkiksi tottunut laitosrutiineihin. Meillä ei ole tiukkoja aikatauluja eikä päiväjärjestystä. Mitään valmista mallia ei ole olemassa vaan jokainen luo oman työnkuvansa itse siten, että asukkaiden työ- ja vapaa-aika rytmittävät työpäiväämme. Tässä hommassa työstä voi tehdä aika vapaasti omannäköistään", Tallbacka pohtii.

Kaupalliselta uralta kehitysvamma-alalle

Kristiina Tallbacka lähti opiskelemaan sosionomiksi vasta 37-vuotiaana. Hän oli tehnyt töitä yo-merkonomina kaupallisella alalla. Aviomiehen työ ulkoministeriön kehitysyhteistyöprojekteissa oli vienyt perheen ulkomaille. Perhe on asunut Irakissa, Egyptissä, Nicaraguassa ja Mosambikissa.

"Hoidin pieniä lapsiamme Mosambikissa ja vietin aika helppoa kotirouvan elämää. Mosambikissa oli mahdollista saada vaivattomasti kotiin myös lisäapua. Kaipasin kuitenkin työelämään. Päätin lähteä opiskelemaan, kun lapset varttuivat. Perhe jäi Mosambikiin ja minä aloitin opinnot Seinäjoella. Moni ihmetteli ratkaisuani, mutta en ole päivääkään katunut päätöstäni."

Nykyään Tallbackat asuvat Seinäjoella ja lapset ovat aikuistumassa. Vuodet ulkomailla kasvattivat koko perheen suvaitsevaisuutta. Ihmisten erilaisuus on rikkautta. Kristiina Tallbacka nauttii myös työstään kehitysvammaisten ihmisten kanssa. "Olen löytänyt paikkani, oman alani ja minulla on hyvät työkaverit. Tää on se mun juttu!"

"Pidän erityisesti pienistä arjen tilanteista, kun laskemme leikkiä asukkaiden kanssa ja huomaan, että he viihtyvät ja nauttivat elämästään. Asukkaissa on henkilöitä, joilla on tosi hauska tilannekomiikan taju. Heidän hyvästä olostaan tulee itsellekin hyvä olo."