FASD-tapausesimerkki: 20-vuotias Sari

20-vuotias erityisammattioppilaitoksessa opiskeleva Sari tuli neuropsykologiseen tutkimukseen matematiikan oppimisvaikeuksien vuoksi. Haastattelussa kävi ilmi, että heikon laskutaidon lisäksi hänellä oli vaikeuksia kellonaikojen ja aikataulujen hallinnassa.

Lisäksi karttojen hahmottaminen ja kulkureittien löytäminen uusiin paikkoihin oli työlästä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oli paljon haasteita: Sari oli hyvin avoin ja luottavainen vieraitakin ihmisiä kohtaan ja haki uusia ystäviä kritiikittömästi muun muassa internetin keskustelupalstojen kautta.

Neuropsykologisessa tutkimuksessa todettiin, että Sarin oppimisvaikeudet selittyivät vahva-asteisilla suuntien hahmottamisen vaikeuksilla. Hänellä oli huomattavia vaikeuksia suuntien tunnistamisessa ja käsittelyssä sekä osa-kokonaisuus-hahmottamisessa. Sarin kielelliset taidot olivat selvästi ei-kielellisiä taitoja vahvempia. Sosiaalista havainnointia arvioivissa tehtävissä tuli esille vaikeuksia arvioida tilanteita toisen henkilön näkökulmasta ja tulkita toisten tunteita. Laskeminen oli Sarille hyvin haastavaa: hän käytti sormia apuna pienissäkin yhteen- ja vähennyslaskuissa lukualueella 0-10. Kymmenylitys ei onnistunut vielä lainkaan ilman konkreettisia apuvälineitä.

Ammattiopinnoista selviytymisen tueksi Sari sai Kelan kautta harkinnanvaraista neuropsykologista kuntoutusta kahden vuoden ajan. Laskutaitoa lähdettiin tukemaan vahvistamalla lukujonotaitoja, lukujen hajottamista ja laskustrategioita, muun muassa kymppipareja (0+10, 1+9, 2+8, 3+7 jne.), ja niiden käyttämistä laskemisen apuna harjoiteltiin paljon. Lukumääriä ja laskutoimituksia konkretisoitiin ja visualisoitiin aluksi napeilla ja helmillä, ja heti kun oli mahdollista, siirryttiin käyttämään rahoja.

Kuntoutuksen keskeisenä tavoitteena oli lisätä Sarin arjen hallintaa ja itsenäistä selviytymistä, jossa rahankäyttö ja kauppa-asioiden hoitaminen on itsenäistyvälle nuorelle tärkeää. Kun Sari alkoi hallita pieniä laskutoimituksia ilman apuvälineitä, lisättiin kuntoutukseen käytännön harjoittelua eli käytiin yhdessä kaupassa ostoksilla - aluksi tehtiin yksi ostos tasarahalla ja vähitellen siirryttiin vaativampiin tehtäviin. Ennen varsinaista kauppareissua kunkin ostoksen tekeminen valmisteltiin miettimällä, kuinka paljon rahaa tarvitaan, kuinka isolla setelillä kannattaa maksaa ja kuinka paljon rahasta pitää saada takaisin.

Kuntoutuskäyntien väliin sovittiin kotitehtäviä, joista selviytymistä seurattiin yhdessä. Kaupassa käynnin jälkeen arvioitiin, miten ostosreissu meni. Sarin laskutaito vahvistui huomattavasti, hän oppi hallitsemaan peruslaskutoimitukset ja rohkaistui hoitamaan kaupassakäyntejä itsenäisesti.

Teksti: neuropsykologit Kaisa Peltomaa ja Minna Poutanen, Kuntoutusyksikkö Nekku.