Niin paras tuutori

Elokuu vuosi sitten oli aika tuskainen. Takana oli yksi raskaimmista kesistä ikinä. Opiskelin Helsingissä kreikkaa ja lensin muutaman kuukauden edestakaisin Oulun ja Helsingin väliä. Kaikeksi huipuksi kesään sisältyi muutto, tyttären rippijuhlat ja sen kuuden viikon lomapätkän ajan jalkani oli kipsissä. Nilkka murtui muutossa.

Ja jos nyt ihan näin meidän kesken sanotaan: Se kreikka oli aivan kamalan vaikeaa.

Yhtenä päivänä makasin solukämppäni sängyllä voipuneena. Ei tästä taida mitään tulla. Silloin soi puhelin.

 

- Äiti, ne kynttilät?

- Täh, mitä?

- Siis jos synttärikakkuna on pino lättyjä, miten siihen laitetaan kynttilät?

 

Äiti-rievulla raksutti aika monta tovia ennenkuin aivoissa hahmottui, että kyse on Uuno-pojan kuuden kuukauden kuluttua olevien synttärien yksityiskohtaisista järjestelyistä.

Puhelun jälkeen nauratti aivan älyttömästi. Ja nauruhan rentouttaa. Saakutti, miehän ne kreikan taivutukset vielä opin. Sole poka mikhään!

 

ε ον ες ε (ν) ομεν ετε ον..

 

Muistan kerran, kun menin hakemaan Uunoa koulusta. Opettajan onnittelivat minua sydämensä pohjasta. Olin vähän hämmästynyt. Siis mistä?

 

- Uuno kertoi, että pääsit jatkoon!

 

Voi elämän kevät sitä lasta. Hän jännitti äidin tenttejä ja koska on samalla innokas TosiTV-mies, nappasi sieltä sopivat termit. Kun äiti tuli tentistä, Uuno yleensä kysyi: - Pääsitkö jatkoon?

Ja voi sitä halausta, kun vastaus oli myönteinen. - Jeeeeeeeeeeee! Äiti pääsi jatkoon.

Koulun aamupiirissä tapaus oli tietysti hartaudella jaettu.

 

Yhteen aikaan Uunoa halutti kamalasti pleikkaria tai Wii-peliä. Hänelle sanottiin, että sitten kun äiti on töissä, se voidaan ostaa. Kun poika oppi vähän kirjoittamaan, hän ryhtyi toimeen. Eräänä päivänä äti tuli kirkosta,  kodin ovessa luki isoin kirjaimin WII.

 

Olin opiskellut teologiaa yhden vuoden, kun saimme tämän shokinomaisen AGU-diagnoosin. Täytyy sanoa, että isku mahanpohjaan oli niin tuntuva, että Jumalan suuntaan lähti tiukka sarja kysymyksiä.

Miksi - jos minut työhösi tahdot - näin kovalla kädellä silitätä päätä? Miksi?Miksi?Miksi?

 

Mutta rakas tuutorini - joka itse ei missään vaiheessa ole ollut pienimmässäkään kriisisssä - osoitti, kuinka äitiä tarvitaan.

 

- Mää menen ehtoollispöytään vain jos äiti siunaa, hän ilmotti - ja pysyi päätöksessään.

 

Voitte uskoa sen tunteen, kun poíkalapsi ilmestyi alttarikaiteelle teologiharjoittelijaäidin siunattavaksi.

 

Ensimmäisenä dignoosin jälkeisenä syksynä 800 kilometrin ajomatkat tenttiin toimivat vättämättömänä surupenkkinä. Apukuljettajan paikalla oli pinkka virsilevyjä. Ne soivat. lujaa. Se harmitti, että insinöörit eivät vieläkään olleet keksineet asentaa ikkunanpyyhkijöitä myös auton sisäpuolelle.

 

Syksystä selvittiin.

 

Kaikista suurin rooli Uunolla tuutorina on ollut siinä, että vaikka äiti olisi kuinka ajatellut, että tämä tentti tai tämä graduhaastattelu on se elämää suurempi, Uuno on ollut toista mieltä. Nyt puhutaan siitä, millaiset sipsit hän saa perjantaina, nyt tehdään lista joulupukille tai...

 

-  Hei äiti, kuunnellaanko se Risto Räppääjän "On vaikeaa olla hyvä ihminen, niin vaikeaa."

 

Kun Uuno yhtenä aamuna kiukkuisena ilmoitti, että "Mun Jumala menee pilalle sussa!", sai sekin paljon ajatuksia teologiharjoittelua tekevässä äidissä liikkeelle. Kröhöm. "Mun Jumala menee pilalle sussa..."

 

Vakavasti ottaen: onhan sylissä aivan käsittämätön "kurssi" teologiaa, kun sylissä on Uuno.

 

Sylissä on Jumalan aika, joka on aina nyt. Sylissä on uudella syvyydellä tieto, että kaikki täällä on katoavaista. Sylissä on syvä tunne siitä, kuinka Jumala on sitoutunut erityisellä tavalla heihin, joiden elämän kulku näyttää meidän silmissämme mielettömyydeltä.

Sylissä on Jumalan kuva, kärsimys ja kapeneva tie.

Sylissä on rakkaus.

Ilo.

 

Kesällä olimme käymässä ruokakaupassa. Uuno juoksutti kassalle pussillisen ilmapalloja.

 

- Ei me tarvita nyt ilmapalloja, ei ole juhlia,

- Ostetaan valmiiksi!

- Mutta eihän meille ole tulossakaan juhlia.

- Ostetaan valmiiksi sitä varten, jos sää pääset papiksi!

 

Meillä on nyt ilmapallot valmiina, jos teologian maisteriksi valmistunut äiti pääsee joskus papiksi.

 

Jo tässä vaiheessa on jo syytä antaa kiitokset: Tuutori on ollut huippu!  

POIKALAPSEN ELÄMÄÄ:

Äiti kärtyää isälle. Uuno tulee vanhempiensa luo heidän hääkuva kädessään ja neuvoo äitiä:
- Katso äiti tätä hymyä. Koita saada tämmönen olo.