Naisille ei puhuta rumasti

Melkein kaksi vuotta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi sosiaalityöntekijän kanssa päivitimme Uunon asiakassuunnitelmaa. Nyt olimme aloitteellisia ja kutsuimme sosiaalityöntekijän meille. Uuno täyttää helmikuussa 16 vuotta ja se muuttaa asioita. Monipuolisten tutkimusten jälkeen järjestellään joko eläke- tai kuntoutusraha-asioita kuntoon. Ne ovat ns. rutiiniasioita, vaikka toki vähän järkyttävätkin. Ensi vuonna elän kahden eläkeläisen kanssa, kun Markkukin jää eläkkeelle!

Mutta pääsyy vierailulle oli se, että me olimme täynnä kysymyksiä. Olemme tajunneet, että vuodet vain vilisevät silmissä ja enää on kaksi vuotta aikaa siihen, että Uuno täyttää 18 vuotta. Se on silmänräpäys. Mihin Uuno menee jatko-opintoihin? Voiko hän työllistyä? Entä asuminen ja eläminen, kuinka se kannattaa järjestää?

Olemme tyyppeinä sellaisia, että haluamme valmistaa itseämme ja Uunoa rauhassa tulevaan. On ollut loistava ratkaisu, että Uuno viettää sijaishoitokodissa omaishoitajavapaat. Joskus hän on ollut viikonkin yhtä soittoa siellä. Uuno viihtyy hyvin ryhmässä, on sosiaalinen ja pitää useimmista hoitajista. Toivomme, että kaikki tämä valmistaa häntä tulevaisuudessa itsenäiseen asumiseen. Minulla on tiedossa ystävien sekä onnistuneita, että epäonnistuneita itsenäistymisvaiheita. Yritämme pitää iloista onnistumista mahdollisena, monista surullisista kertomuksista huolimatta.

Olen tullut 23-vuotiaana äidiksi. Nyt melkein 30 vuotta myöhemmin huomaan, että ajatus alkaa hakeutua aikaan, jolloin en huolehdi koko ajan jälkikasvusta. Olisi tärkeää hoitaa kuntoaan, terveyttään ja jaksaa hyvin työssä. Siksi olemme päättäneet, että Uuno itsenäistyy aikanaan omaan asumiseen, vähän samaan tapaan kuin sisarukset, mutta toki tuetusti.
Siksi oli ihana kuulla sosiaalityöntekijöiltä, että erilaisia ratkaisuja on olemassa ja sellainen etsitään yhteistyössä ja hyvissä ajoin, kun aika on kypsä. Kaikista eniten tätä keskustelua tarvitsemme siksi, että oikeasti kurkkua kuristaa ajatuskin siitä, että Uuno ei asu enää kotona, vaikka sitä samalla suunnittelen. En ole vielä kertaakaan onnistunut puhumaan asiasta ilman kyyneliä. Prosessi on siis jo käynnissä. Suhde kehitysvammaiseen lapseen on hyvin symbioottinen ja syvä, herkkä, myös kipeä. Yhtä aikaa iloitsee ja suree, luopuu ja tietää, että symbioosi ei pääty koskaan, ei tässä elämässä. Onneksi aikaa vielä on.

Oma kysymyksensä on tietenkin Uunon kunto, joka tällä hetkellä on erittäin hyvä, suuri kiitos uudelle  lääkkeelle. Mutta miten agu etenee jatkossa? Saadaanko mahdollista geeniterapiaa ajoissa? Jatkuuko lääkitys nyt luvatun kolmen vuoden jälkeen?

Oli tärkeää ja lohdullista keskustella tästä kaikesta sosiaalityöntekijän kanssa. Hienoa oli, kun Uuno itse osallistui keskusteluun. Hän kertoi alkavansa räppitaiteilijaksi isona ja muuttavansa ehkä joskus Helsinkiin. Uunolle oli itsestään selvää, että hänellä tulee olemaan oma koti. Olemme suunnitelleet, että viikossa on yksi äiti-päivä ja yksi isä-päivä ja varmaan Uunolla muitakin vieraita on. Nuorimies on itse intoa täynnä!

Pimeä marraskuu on ollut värikäs ja hauska Uunon hienon taideprojektin myötä. Olemme valmistelleet joulukalenteria, jota Uuno alkaa julkaista facebookissa. Siihen liittyy sekä hänen verbaalinen kyvykkyytensä että taiteellisuus, erityisesti loistava värisilmä. Ehkä kerron hankkeesta enemmän joulukuun blogissa.

Uuno on päässyt koululuokkansa kanssa myös mukaan projektiin, jossa he käyvät teattereissa. Uuno kertoi ihastuneena Oulu palaa-esityksestä Oulun kaupunginteatterissa ja kevätpuolella nämä oululaiset kehitysvammaiset nuoret lennätetään Helsinkiin kansallisteatteriin. Minun Suomeni on!

Uunolle on kehittynyt voimakas oikeudentunto ja eräänä iltana hän oli kauppakeskuksessa avustajan kanssa törmännyt tilanteeseen, jossa joku – ehkä humalainen – mies oli puhunut vanhalle naiselle rumasti. Uuno oli ottanut ohjat käsiinsä ja hälyttänyt paikalle sekä tuttavansa, kauppiaan,  että vartijan.

Naisille ei puhuta rumasti.

P.s. Yhtenä päivänä Uuno soitti Sirkku-mummolleen, että voisiko hän mitenkään saada Kärppä-aiheiset villasukat. Sirkku otti toiveen tosissaan ja hommasi Uunolle unelmasukat. Voi sitä elämänlämpöä, mitä sukkienluovutustilaisuudessa koettiin!

Valoa ja lämpöä teidänkin marraskuuhun!