Iloisesti rajoja rikkovat somettajat

Uuno on ollut vuodesta 2011 facebookissa omalla profiilillaan. Mietimme päätöstä pitkään. Tarve syntyi, kun Uuno halusi kertoa asioistaan minun sivulla.

Meillä vanhemmilla on Uunon salasanat tiedossa ja tiestysti varsinkin pienempänä hänen sometustaan seurattiin ja kontrolloitiinkin. Yhä huolehdimme, että sosiaalisen median käyttö on Uunolle turvallista. Tiedämme, että hän intoutuu toisinaan lähettämään kuvia ystävilleen, mutta olemme sopineet, että vain sukulaisille saa lähettää ilman lupaa. Muista käymme neuvottelua. Jos siis olet saanut Uunolta käsitellyn kuvan, jossa hänellä on sarvet päässään, meikkiä kasvoillaan tai liekit silmissä, olemme asiasta tietoisia. Sinuun on ottanut kontaktia teini! Aina kannattaa meiltä ja Uunolta kysyä, jos jokin asia Uunon somekaverina tai kuvissa mietityttää.

Minulla on muutamia kehitysvammaisia facebook-kavereita. Yhtenä päivänä aloin oikein miettiä, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että he kaikessa rajojarikkovaisuudessaan, kaikessa avoimuudessaan ja epäkorrektiudessaan ovat mukana sosiaalisessa mediassa omana itsenään. Se on yhtä tärkeää, kuin että he elävät muutenkin yhtenä meistä. Siis huipputärkeää!

Uuno päivittää aika vähän. Joskus aina sovimme, että tägään hänet omaan päivitykseeni, jotta esimerkiksi Uunon taiteelliset kännykkäkuvat tai vahaliitutyöt saadaan kätevästi eetteriin hänenkin sivuilleen.

Uunon tapoja käyttää facebookia ovat kansi- ja profiilikuvan ahkera vaihtaminen ja kommentoijien kiittäminen ja kommentoiminenkin. On hyvin jännittävää seurata, ketä Uuno kiittää. Hän poimii esimerkiksi 46 tykkääjästä joukosta kolme nimeä tyyliin ”kiitos jouko ja eeva ja antti”. (Siinä on varmaan jokin logiikka, vaikka näyttää sattumanvaraiselta.) Uunoa ei ollenkaan haittaa, että hän nostaa vain kolme ihmistä kiitettäväksi. Hänen somesäännöillään niin voi tehdä ja onnihan voi potkaista ketä vaan! On koskettavaa, kuinka Uuno on mukana, jos jotakin kohtaa suru. Hän ottaa osaa, tsemppaa ja laittaa sydämiä. Kirjoitusvirheitä on, mutta mitä niistä.

Kun Uuno on – (kenties uuden lääkityksen myötä) – oppinut kirjoittamaan useita (enimmillään jopa 10) sanoja peräkkäin, hän pystyy aika kivasti kommentoimaan toisten kuvia. Hän tekeekin sen ihastuttavalla tavalla. ”Täti Olet Kaunis” saattaa lukea jonkun tädin profiilikuvan alla. Minua hämmästyttää, kuinka mojovan riidankin päätteeksi saattaa jonkin päivitykseni alla lukea ”kiitos minun äiti”. Sisarukset saattavat väsyäkin, kun Uuno aina kommentoi heidän päivityksiään. ”Olet sisko ihana Annu.”

Ymmärrän toki myös sisarusten väsymyksen. 

Kehitysvammaiset somettajat ovat sekä ilahduttaneet että nostaneet hien otsalle monella tavalla. Uunoon ihastunut tyttö roihautti tunteensa eetteriin, eikä Uuno jäänyt kakkoseksi. ”Kulta rakas.” Siinä sitä oltiin keskellä romanssia ja aika julkisesti. Mietin kuumeisesti, pitäisikö minun poistaa seinällä käyty suloinen keskustelu. Opastin Uunoa, että hän voi siirtyä keskustelemaan mesen puolelle. Emme poistaneet seinäkirjoituksia. Niin kohteliaasti ja kauniisti Uuno tytölle vastasi, että siitä sopii ottaa muidenkin miesten esimerkkiä!

Olen lukenut kehitysvammaisten nuorten kirjoittamia kokemuksia kiusaamisesta, masennuksesta, jopa itsetuhoisuudesta. Olen iloinen, että he ovat kertoneet näistä asioista. Kehitysvammaiset tytöt ja pojat haluavat huomiota myös kuvilleen, uusille hiuksilleen ja vaatteilleen. Toivon, että sen saaminen on mahdollista turvallisesti.

Minusta sosiaalista mediaa ei pidä nähdä vain ongelmana. Se voi mahdollistaa monelle yksinäiselle tärkeän yhteydenpitokanavan ja voi myös kertoa tilanteista, jolloin lähimmäisestä on syytä huolestua.
Minusta on kauhean hauskaa, että somea sekoittavat nämä hurmaavat tyypit. Antakaa palaa!

Tällaisilla kuvilla Uuno on muistanut ystäviään. Lupa kuvien julkaisulta saatu myös Uunolta. Luin myös hänelle blogitekstin.