Itsemääräämisoikeus ei toteudu riittävän hyvin sosiaali- ja vammaispalveluissa

Tuore Kehitysvammaliiton tutkimus kertoo, että itsemääräämisoikeuden koetaan toteutuvan puutteellisesti sosiaali- ja vammaispalveluissa.

Noin puolet kyselytutkimuksen vastaajista kertoi, ettei heille ole tarjottu vaihtoehtoja palveluiden järjestämiseksi. Yli 40 % koki, ettei ole voinut vaikuttaa palveluiden suunnitteluun eikä siihen, miten palvelut on järjestetty. Lisäksi saman verran vastaajista toi esiin, ettei heille ole kerrottu ymmärrettävästi, mihin päätökset perustuvat.

Vastaajat esittivät kritiikkiä, että sosiaali- ja vammaispalveluissa sosiaalityöntekijät eivät aina kykene käyttämään harkintavaltaansa palvelupäätöksissä siten, että se tukisi vammaisten ihmisten omia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja valita eri palveluntuottajien välillä sekä määritellä palvelujen sisältöjä. Monet kokivat, että asiakkaan osallisuudella ei ole todellisuudessa vaikutusta varsinaiseen päätöksentekoon.

Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja vammaispalvelujen järjestämisen monimutkaisuus ja byrokraattisuus korostui kriittisten vastaajien näkemyksissä. Sosiaali- ja vammaispalveluiden hakeminen ja hakemuslomakkeiden täyttäminen koetaan työlääksi. Niissä käytetty kieli on vaikeaselkoista ja palvelujen myöntämisperusteet monimutkaisia.

Useissa vastauksissa korostettiin myös epäyhtenäisiä kriteerejä ja perusteluja palveluiden myöntämisessä. Sosiaali- ja vammaispalvelujen saaminen koettiin usein sattumanvaraisena. Vastaajien arvioissa sosiaalityöntekijöiden harkintavalta nojasi vahvemmin organisaation kriteereihin ja hallinnollisiin ohjeisiin kuin asiakkaiden tarpeisiin ja näkemyksiin.

Itsemääräämisoikeuden toteutumisen esteeksi mainittiin myös se, ettei asiakkaalle tarjota riittävästi tietoa palveluista tai vaihtoehdoista, joihin hän olisi oikeutettu.

”Tulosten perusteella on perusteltua esittää, että sosiaalityössä ja vammaispalveluissa tarvitaan edelleen osallistavan dokumentoinnin ja tuetun päätöksenteon kaltaisten toimintamallien vahvistamista. Kaiken kaikkiaan vammaisten ihmisten tiedollisen toimijuuden huomioimiseen tulee kiinnittää vahvemmin huomioita palvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa”, tutkijat Hannu VesalaJari Lindh ja Pilvikki Heinonen toteavat.

Tutkimus tehtiin osana Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton yhteistä Harkittua vammaissosiaalityötä (HaraVa) -tutkimushanketta.

Lisätietoa: tutkija Hannu Vesala, Kehitysvammaliitto, p. 09 3480 9255, hannu.vesala(at)kvl.fi

Vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaali- ja vammaispalveluissa. Hannu T. Vesala, Jari Lindh & Pilvikki Heinonen. Teoksessa Harkinta vammaissosiaalityössä. Vammaissosiaalityön harkinta käsitteenä, käytäntönä ja kokemuksena (pdf)