niskaturvotus ja seerumiseula

Tuo epätietoisuus oli kamalaa! Ja se tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Mutta onneksi sekin sitten päättyi ja jälkeenpäin ajateltuna sitä ei kestänytkään kuin muutama viikko... Meillä nyt pitäis olla kaikki ok. vaikka välistä kyllä epäilen. Enää ei osaa luottaa mihinkään.

Olin rv 8+1 veriseulassa ja nyt sain muutaman tuloksen ja ne oli S-HcgB-V 94ug/l ja S-PAPPA 314 mU/l ,onko nuo jotenkin poikkeavat ? Tuo hcg arvo kuulostaa minusta korkeahkolta!

Moi! odotan kolmatta lasta, kaksi ekaa raskautta olivat ongelmattomia ja lapset terveitä. Nyt oli hiukan liikaa niskaturvotusta, 2,14 mm viikolla 11, olisi kai pitänyt olla alle 2. Sain kutsun istukkanäytteen ottoon, mutta en millään uskaltaisi sitä tehdä sen pienen keskenmenoriskin takia, koska ennen tätä raskautta minulla oli yksi keskenmeno. En siis osaa päättää, haluanko tutkittavan vai en.. Onneksi täältä löytyy kokemuksia siitä, että suuremmillakin luvuilla lapsi on ollut terve. Seerumiseulaa ei ole tehty.

Meillä seerumiseulan jälkeen suhdeluku 1/80, niskaturvotusta oli 2 mm, sen jälkeen suhdeluku 1/40. Istukkanäytettä ei voitu ottaa, koska istukka oli takana. Lapsivesinäyte otettiin vkolla 15 ja kahden piinaavan viikon jälkeen tuli tulos: terve poika!

Meillä niskaturvotusta 3,8 ja riskiluvuksi saatiin 1/5. Raskausviikkoja nyt 13. Odottelen et pääsisin lapsivesitutkimukseen, kun eivät pystyneet ottamaan istukkanäytettä, istukan huonon sijainnin takia. Nyt odotusta on vielä edessäpäin kaksi viikkoa ja takana päin toinen mokoma. Odottavan aika on pitkä ja välillä sitä on huomannut työntävänsä huolensa syrjään alitajuisella ajatuksella ettei olisikaan raskaana. Illalla ja aamulla sitä kuitenkin tulee maattua käsi masun päällä sydän täynnä rakkautta. Pelko et nyt todetaan jotain on suuri. Mulla on takana 3 keskenmenoa, joka lisää pelkoa hurjasti. Kiitos teille, jotka olette tänne kirjoittaneet kokemuksistanen. Kaikki kokemukset ovat antaneet voimaa ja toivoa.

Hei Emma!

Tuli mieleen, että jos sinulla on noin hurja määrä noita keskenmenoja jo takana, niin kannattaisko sun harkita sitä, ettet kuitenkaan ottais sitä lapsivesinäytettä, kun sekin voi laukasta keskenmenon? Tietenkin epätietoisuudessa eläminen on vaikeaa, mutta tutkimushan ei varsinaisesta auta lasta tai raskautta mihinkään suuntaan, antaa vain tietoa tilanteesta. Lisäksi voisit ajatella tuota riskilukua niin päin, että 80% todennäköisyydellä odottamasi lapsi on terve ja riski on siis 20%. Nuo riskiluvut ovat todella harhaanjohtavia! Minulla on tuttavapiirissäni terve vauva suunnilleen samalla riskiluvulla, ei se mitään mahdotonta ole sekään.

Kiitos Maikki vastauksesta. Ei noita riskilukuja ole edes osannut ajatella noin päin, kiitos muistutuksesta. Olemme mieheni kanssa jo päättäneet, että mennään lapsivesi tutkimukseen. Toisina päivinä odottaminen ja asian kanssa eläminen tuntuu ihan ok asialta, niin kuin nyt tänään tuntuisi, mutta joinakin päivinä on niin herkkä olo.

Hei ja kiitos kaikille tänne kirjottaneille. Oli helpotus löytää joku paikka josta lukea vertaikohtaloita. Itse olen 39-v. ja odotan ensimmäistä jota jo vuosi yritettiin. Mulla viikolla 12 nt 1,9 mm, mutta sitten tuli seerumiseulasta vastaus suhdeluku 1:35, mulle meinattiin tehdä istukasta näyte, mutta eivät sitten voineet ottaa kun on jotenkin takana. Nyt sitten odottelen ensi viikkoa ja silloin otetaana tuo lapsivesinäyte. Pahinta tässä on jotenkin tuo koko aikainen stressi, ensin jännitti 12 viiikoa, ettei tule kesken ja ajattelinkin jo, että ihanaa saada nauttia raskaudesta, kunnes sitten tuli tämä soitto sikiötutkimuksesta lisätutkimuksiin. En ollut tästä asiasta mitenkään tietoinen ja kun menin sitten osastolle, mulle vaan hätäisesti jotain kerrottiin ja todettiin, että nyt otetaan näyte, olin kyllä tosi shokissa, koska en ollut edes ajatellut näytteen ottamista ja se keskenmenon riskikin siinä pelottaa. Ajattelin nyt kuitenkin mennä siihen tutkimukseen ja toivoa parasta. Sitten saa odottaakin tuloksia ja rakenneultaraa. Jos noista kaikista nyt jotenkin selviäisi ja saisi vihdoin nauttia lapsesta. Jotenkin ajatus, että pitäis esim. tehdä abortti, tuntuu ihan kamalalta, tulisi sitten mielummin normaali keskenmeno jos niin on tarkoitettu. Tsemppiä kaikille odottajille ja onnellisille äideille.

Kuinka Male lapsivesitutkimus sujui? Tuloksetkin olette jo saaneet.

Minulla yhdistetty riski on 1:40. Toivon pääseväni tällä viikolla istukkanäytteeseen, lapsivesinäytettä pitäisi odottaa vielä 2 viikkoa. En oikein tiedä miten suhtautua koko asiaan - pelottaa ja huolettaa pääasiassa lapsen puolesta, mutta esim. aborttimahdollisuutta en ole antanut itseni vielä edes ajatella. "Entä jos" kummittelee mielessä kuitenkin koko ajan.

Positiivisesti yritän suhtautua silti, tämähän on edelleen vain 2,5% todennäköisyys. Viikko on kuitenkin vielä sitten näytteen tuloksia odotettava.

Hei! Kolmas raskaus. Itse jäin kiinni veriseulasta (rv.9+6) joku hormoni oli koholla ja sitten nt oli 2,2 -2,8 vkolla 12 uä:ssä. Riskiluku 1/35. Menen uusinta ultraan heti vajaa vko nt-uä:sta ja rakenteita katsotaan tarkemmin, kaikki mitataan ja otetaan istukkabiopsia. Itse teimme päätöksen toimia näin, isällä on myös oikeus päätöksentekoon. Minkäikäisiä odottajia olette, jotka seuloissa olette kiinni jääneet? Miten luotettava istukkabiopsia on? Odotellessa olen käynyt asioita läpi ja olen valmentautumassa pahimpaan. Toivoa minulle antaa kaksi tervettä ihanaa lasta. Raskasta tämä on, koska jos tulos on down-lapsi tai jotain, niin keskeytys on ainoa vaihtoehto. Kovaa tekstiä, mutta näin se on. Emme jaksaisi elämää, pieninkin on vasta 7kk.

Hei kaikki odottajat!

Lueskelin kirjoituksia ja haluaisin tuoda esiin erään asian omasta kokemuksestani. Sain ainokaiseni vanhemmalla iällä, yli 40-vuotiaana. Raskaus alkoi ulkomailla, ja siellä tehtyjen niskaturvotus- ja seerumiseulatestien tulokset olivat normaalit. Suomeen ja pariin kertaan raskauden aikana täällä muuttaessani, eli lääkärien ja kätiöiden vaihtuessa, minua kehotettiin moneenkin kertaan ikäni tuoman riskin takia menemään istukkabiopsiin tai lapsivesipunktioon. Euroopassa niiden tarpeellisuutta ei mitenkään painotettu. Itse jotenkin aina uskoin ja 'tunsin', että lapseni olisi terve, enkä suinkaan halunnut noihin operaatioihin, joiden aiheuttama keskenmenoriski oli suurempi kuin se, että lapseni ei olisi terve. Mutta tuo useaan kertaan kuulemani ehdotus kylvi luonnollisesti aina silloin tällöin esille tupsahtavan pelon siemenen varjostamaan muuten nauttimaani raskausaikaa ja luottavaista mieltäni. No, onneksi kaikki tosiaan meni hyvin, ja olen pienen tytön onnellinen äiti.

Pointtini tässä on se, että ehkä Suomessa tuputetaan noita testejä, riskeistä huolimatta, turhan herkästi? Itse tätä pähkäillessäni minulta joku kysyi, että mitä tekisin, jos tulos viittaisi kromosomeiltaan poikkeavaan lapseen? Keskeyttäisinkö raskauden? Koska tiesin, että sitä en kuitenkaan tekisi, sain näin lopullisen oman vastaukseni asiaan ja mielenrauhan.

Kirjoitin tämän, koska en huomannut kenenkään muun näytteisiin menevän, kuin edellisen kirjoittajan, kuitenkaan miettivän (ainakaan näin julkisesti) raskauden keskeytystä.

(Kaiken lisäksi eikö olekin niin, että kaikkien kromosomipoikkeamien perusteella ei kuitenkaan aina välttämättä tiedetä sen aiheuttaman vamman vakavuusastetta ennen lapsen syntymää, eli se voi olla käytännössä erittäin lieväkin!)

Joissakin tämän palstan viestiketjuissa kyllä oli usein mainintaa, että moni keskeyttää ja jopa down-lapsen jo saaneet olisivat keskeyttäneet, jos olisivat tienneet. Itse ajattelen, että tottakai osallistun kaikkeen mitä kunta tarjoaa, en ajattele niitä niinkään seuloina. Ja koska tuo hälytys tuli, edetään sen mukaan ja tosiaan miehenkin sana painaa. Voihan olla, että kaikki on hyvin, mutta voi olla, että nyt jatkotutkimus osuu oikeaan. Ketään ei voi arvostella valinnoistaan. Olen asian kuitenkin niin pitkälle ajatellut, etten edes välitä mitä muut meista ajattelevat. Useinhan sitten voi tapahtua se luonnollinen km tai kohtukuolema, jotka eivät ole sen parempia vaihtoehtoja. Suru tulee joka tapauksessa!!!!Monet itkut on jo itketty.

Minusta juuri tuo on tärkeää, että itselle (+ kumppanille) kypsyy se oma ratkaisu. Jokaisen tilanne on erilainen, eikä minusta pitäisi joutua kauheassti muille perustelemaan. Aika päätöksiin on niin lyhyt - vaikka tuloksia odotellessa aika tuntuukin ikuiselta, että monelta kantilta joutuu asioita miettimään.
Lopputulosta ei kaikista seuloista ja syyneistähuolimatta tiedä, sittenkään. Meillä seloista huolimatta yllätysdown. Niitäkin tunnen joilla seulojen hälytyksistä huolimatta on syntynyt terve lapsi.

Hei "oma juttu"! Siis seulonnasta huolimatta syntyi dow eli oliko alkurask. veriseula vai keskiraskauden ja uä? Eli teille ei tarjottu jatkotutkimuksia kuten istukkanäytettyä yms. koska ette ts. jääneet noista seuloista kiinni? Sen haluisin tietää. Meille sanottiin, että istukkabiopsia on 100% luotettava kromosomien tutkimiseen, tosin jotain muutahan häikkää voi olla.

Täällähän keskustellaan kuin auton ostosta. Että tuliko maanantai-kappale vaiko ei.
Voihan sitä toki lapseen suhteutua samalla tavalla ja toisille joskus tuntuu se auto olevan tärkeämpikin.

Tarkennuksena seuloista (90-luvun): meillä se tarkoitti alkuraskauden veriseula, niskapoimu + rakenneultra. En muutas kaivannutkaan. Seuraavassa raskaudessa tarjottiin tuota istukkanäytettä, mutten suostunut. Olin päättänyt pitää raskauden ja syntyvän lapsen tuli mitä tuli.
En ole missään vaiheessa kokenut lastamme ns. maanantaikappaleena tai sekundana. lapsemme ovat yhtä lailla rakkaita, eroilaisia mutta rakkaita.

Voi että mä vihaan näitä seuloja sun muita!!! ja joku tuolla kirjoittaa, et kohtukuolema tai keskenmeno ei ole sen parempia vaihtoehtoja. Ei ne ole VAIHTOEHTOJA. Vaihtoehdon voi valita. Minusta on paljon parempi saada keskenmeno tai kohtukuolema kuin keskeyttää raskaus. Itselläni on kuollut vauva kohtuun rv 31, mieluummin kuitenkin kuollut itse kuin keskeytetty. Sairas lapsi oli kyseessä, mutta annoimme luonnon hoitaa itse omat juttunsa emmekä lähteneet räpelöimään pientä pois kotoaan kesken kaiken, vaikka meille sitä kerta toisensa jälkeen tyrkytettiin tyyliin "oletteko nyt aivan varmoja, vielä ehtii keskeyttää, miettikää vielä... jne." Voi kun psyykkistä tukea loppuraskauden ajaksi olisi tarjottu yhtä innokkaasti ja toistellen. Sitä saikin sitten itse pyytää, anella ja etsiä kissojen ja koirien kanssa kunnes yksityiselle pääsimme ja itse sen maksoimme. Mieluummin olisimme olleet autuaan tietämättömiä koko vaavin tilasta. mutta niin, tää on tätä nykyaikaa, että vähän valkataan, millaisen jälkeläisen minä tänne kelpuutan.

Joo, mutta kuitenkin näissä keskusteluissa pitäisi ymmärtää, ettei kaikki ole samaa mieltä. On niitä, jotka haluaa keskeyttää varhaisessa vaiheessa eikä odottaa kohtukuolemaa tms. Se ei ole edes varmaa, voihan lapsi kuolla sitten synnytyksen jälkeen. Onko se parempi? Lisäksi tekeekö se sinusta paremman äidin, että sinä synnytät vaikeasti vammaisen lapsen? Kaikista siihen ei ole. Se on myös muilta perheen lapsilta pois, näin se vain on, hoito on raskasta. Olen nähnyt läheltä näitä asioita. Sinun asenteesi on kapea-alainen. Ihmisiä on erilaisia. Näissä asioissa ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Pakko laittaa tähän oma kokemus. Minä en ajatellut silloin kun menin rakenneultraan et siel seulotaa downit sun muuta vaan halusin nähdä pikkuisen ja ei edes mielessä käyny et vois jotai olla hullusti (naivisti ajattelin, mähän oon vasta 21 ja ei mitää kehityshäiriöit suvussa). Kaikki siis oli rakenneultras kuulemma hyvin,mutta kun lapsi synty oli hänellä harvinainen kehityshäiriö selässä (selkäydin ei ollut sulkeutunut rv 3-6 normaalisti vaan oli kertynyt rasvaa patiksi selkään). Mitään ei ultrissa ollu vialla ja nyt olen miettinyt kun lapsi on jo 2 vuotta leikkaus takana ja kaikki maailman neurot yms läpi käyny monesti, mitä olisi tapahtunut jos vamma olisi huomattu? Ja olisinko halunnut tietää vammasta ennen kuin syntyi, (olisi ehkä jossain 4 d utras näkyny)toisaalta juu olisin halunnut, mutta taas toisaalta en.. Mutta aivan ihana lapsi on!! :)

Hei kuule, en puhunut kenestäkään muusta kuin itsestäni. Puhuin, että mieluummin minä. ymmärrän täysin, jos joku ei halua valita tavallani enkä sitä ole kenellenkään tyrkyuttänytkään, erroin vain oman kokemuksen. Pitääkö sen olla varmaa, että lapsi kuolee synnytyksen jälkeen? Kamalaa ajattelua. En muuten omassa jutussani sanonut yhtään, että valintani olisi millään tavoin parempi jollekulle muulle kuin vain itselleni. Minusta se on hyvin laaja-alainen näkemys, Jos luet tarkasti, hoksaat, etten syyttänyt ketään muista mistään valinnoista, kaikki tavallaan. Kerroin meidän näkökannan asiaan.

Niinpä niin. Jos joku keskeytystä "kannattava" kertoo keskeytyksestään, niin raskauden jatkamisen valinnut kokee hänen arvostelevan omaa valintaansa. Ja toisinpäin; jos joku päättää jatkaa raskautta tuloksesta huolimatta (vammainen lapsi ,sairas lapsi, kohtuun tai myöhemmin kuoleva lapsi), niin keskeytyksen valinnut kuvittelee hänen arvostelevan omaa ratkaisuaan. Minusta on ollut mielenkiintoista lukea täältä molempia valintoja. Osassa perustellaan oma valinta, osassa perustellaan ja sitten vielä morkataan toisen valinta. Ei tuossa minun mielestäni ollut "suuttumus suurella" mitään arvolatausta mukana suhteessa raskauden keskeyttäjiin, vaan ainoastaan toi perustellusti esiin oman kantansa - olin tosin lukevinani jonkinsorttista katkeruutta siitä, että mitään tukea ei annettu. Se olisi minusta tärkeää, että kun ihmisille tarjotaan näitä seuloja ja jatkotutkimuksia, niin terveydenhoitohenkilökunta kantaisi sitten loppuun asti vastuuta näiden ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Monelle eteen tulevat päätökset ovat raskaita, samoin päätöksen jälkeinen aika. Harva kuitenkaan saa mitään tukea. Mutta kukin tekee valintansa tavallaan. Itse olen mukana vammaisjärjestöjen toiminnassa ja siksi joskus tuntuu vieraalta lukea, miten joku ei jaksa/halua hoitaa vammaista lasta. Kyllä niitä voimia yllättäen löytyy, oma lapsi on kuitenkin se kaikkein ihanin ja herättää vammaisenakin suurta rakkautta.

Hei,
tuolla aiemmin (sivulla 4) kerroin seulariskistämme 1:40. Kävin istukkabiopsiassa, joka valitettavasti ei onnistunut: näytteisiin ei jäänyt yhtään hitusta istukkaa. Sitten odoteltiin vielä pari viikkoa, ja nyt on lapsivesipunktiokin suoritettu. Toivottavasti ne näytteet ovat ok, ja tuloksia saadaan sitten parin viikon päästä. Minä (me) en ole vielä varma, mitä tulos meille tarkoittaa, mikäli kromosomisairaus löytyy. Sulkeutumishäiriöt kartoitetaan myös, mutta valtaosahan niistä on hoidettavia.

Sinulle Suuttumus suuri: nimimerkkisi varmasti provosoi lukemaan tekstisi ikäänkuin syyttävään sävyyn. Toivottavasti olette suuresta surustanne yli päässeet, vaikkei ikävä varmasti koskaan hellitäkään. Nämä asiat: seuloihin osallistuminen ja niiden tuloksiin reagoiminen ovat kuitenkin aina niin henkilökohtaisia, että mielipiteet herättävät vastakaikua suuntaan tai toiseen.

Positiivisia ajatuksia ja aurinkoista kevättä/kesää
kaikille toivotellen
Surusilmä

Hei Surusilmä, täällä toinen. Itse kävin myös istukkabiopsiassa, istukka takana, joten vaikka sitä yritettiin ottaa, se ei onnistunut. Ei päästy onneksi "turhaan" istukkaan asti. Nyt odotellaan lapsivesipunktioon pääsyä, joka on ensiviikolla. Minulla on riskiluku 1:35 terveydenhoitajan tekemän nt-uä:n ja veriseulatulosten mukaan. Erikoislääkäri sai sikiön koon isommaksi ja turvotuksen normaaliksi, eivät kuitenkaan riskilukua laskeneet uudelleen. Tulisitko kertomaan lapsivesipunktion tuloksista tai mietteistäsi tulevaan. Minkä ikäinen olet? Miten veriarvojen laita, olivatko molemmat pielessä? Paljonko nt? Onko aiemmin lapsia? Itse olen 35v.2 tervettä lasta, 3-vuotias. ja 9kk. Molemmissa arvoissa oli itsellä häikkää. Toivon Sinulle ja muille saman asian kanssa kamppaileville kuitenkin voimia tulevaan, olipa tulokset ja sitten ratkaisut mitä tahansa ketään syyllistämättä.

keskeyttäisivät seuraavassa raskaudessa. Että miksi jopa downin saaneet? Itsellämme down lapsi ja se on niin raskas pala ja monivammainen että ihan varmasti keskeyttäisin seuraavan raskauden jos olisi vammainen ja vaikka downi. Yksi niitäkin riittäisi yhteen tupaan. Oletteko ihan varmasti tietoisia mikä vaikea down lapsikin voi olla. Eläminen sen kanssa rajoittaa kaikessa. Mitään ei voi tehdä niinkuin ennen downin syntymää.

"Toinen täällä"
olen 35-vuotias, yksi terve lapsi: reilun vuoden ikäinen. Hänen raskaudessaan riskiluku oli jotakin 1:35000... Nyt riski tuli kuulema iän ja niskaturvotuksen yhteisriskinä, veriarvot olisivat olleet normaalit. Veriarvoja en ole tullut itselleni kysyneeksi (on ollut muut asiat mielessä). Niskaturvotusta oli rv 11+3 vaihteluvälillä 2,5-2,9mm siten että mittaustulokseksi kirjattiin 2,7mm. Sama oli epäonnisessa istukkabiopsiassa. LVP:n aikana en edes huomannut, mitattiinko turvotusta enää. Nyt siis vastauksia odottelen. Istukkanäytteen ultrauksessa todettiin nenäluu (ja sydämen rakenteet myös). Se rauhoittaa osin mieltäni yhdessä noiden veriarvojen normaaliuden kanssa, mutta riskihän on aina riski ja huolehtivaisuuteen taipuvaisena olen kyllä unettomia aikoja miettinyt ja monenlaista vaihtoehtoa mieleeni rakennellut.

Toivottavasti lapsivesipunktiosi sujuu hyvin ja ennenkaikkea toivottavasti tulokset ovat mieluisia. Ihana, että sinulla on kaksi arjen sulostuttajaa siellä jakamassa päivää kanssasi!

Hei, nyt se on sitten ohi - lapsivesipunktio. Eka lääkäri ei saanut otettua lapsivettä, tuli toinen kokenut lääkäri ja se sai otettua "tuosta vain", oli perinnöllisyyslääkäri. Itse tutkimus oli paljon kivuttomampi kuin istukkabiopsia, jota ei saatu otettua. Nyt sitten odotellaan täälläkin vastauksia 2-3 viikkoa. Pudotaan todella korkealta, jos tulokset eivät ole mieluisia. Käydäänhän kertomassa kuulumisia!? Toivon Sinulle, että vastauksesi jotka ovat varmaankin jo tulleet, ovat mieluisia. Hyvää kesän odotusta ainakin!

Olemme saaneet lapsivesinäytteen tulokset: normaali kromosomisto! Tuli todella huojentunut, hyvä olo - vaikken tiennytkään odottavani, pelkääväni, jännittäväni tuloksia niin kovin. On aivan ihana voida nyt keskittyä raskauteen sinänsä, eikä ennakoida tulokkaan sairautta. Synnytyksen kulusta ja muista mahdollisista ongelmista ei onneksi ennakkotietoa voi saadakaan, joten niitä ei tarvitse jännittääkään.

Toivottavasti teidänkin tuloksenne ovat mieluisia. Itse ajattelin jo viimeisinä päivinä tuloksia odottaessani, että on aivan sama mitä sieltä tulee, kunhan epätietoisuus päättyy. Epätietoisuus kai tässä pahinta on ollutkin.

Aurinkoa odotukseenne ja ihania kesäpäiviä kaikille,
Surusilmä ja perhe

Onnea hyvien tulosten johdosta! Se on totta, että on hyvä saada ne vastaukset epätietoisuuden poistamiseksi. Se norm. kromosomisto ei kuitenkaan kai sulje pois muita sairauksia niin kuin nyt ei yleensäkään voi tietää syntyvän lapsen terveyttä 100%:sesti. Jos vielä käyt palstalla, minua kiinnostaisi tietää, mitä lääkärit puhuivat jatkoista? Miten raskauttasi nyt seurataan? Eikö itsellesi herännyt iso kysymys, että miksi sitten seula hälytti? Eikö se tunnukin juuri oudolta tässä vaiheessa, kun olette saaneet tulokset? Hyvää kesää ja onnellista odotuksen jatkoa Sinulle ja perheellesi!

Tiedän kyllä että normaalistikin kehittyvällä sikiöllä voi olla niskaturvotusta eli "normien", ja ikäriskihän minulla sitä yhteistulosta sitten nosti. Sikäli en ole huolissani jatkosta. Sulkeutumishäiriöt kartoitettiin myös LVP:n näytteistä, niitäkään ei ole.

Jatkossa käyn rakenneultrassa yliopistollisessa sairaalassa (enkä oman paikkakunnan äitipolilla, kuten normaalisti), ja jos siinä ei ole poikkeavaa, palaan oman äitipolin asiakkaaksi loppuraskaudessa.

Kiitos vielä onnitteluista ja kovasti, kovasti toivon niitä mieluisia tuloksia teillekin. Onnea jatkolle!


Surusilmä.

^^^ piti olla YLI "normien" tuossa alussa, lipsahti typo!