uhmakkuus

Kertokaa ihmeessä minulle, miten vimmaisen uhmakkaan keharin kanssa päärjää? Lapsella on alkanut murrosikä, sen ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä, että hän vastustaa kaikkea. Jopa asioita, joita on itse ehdottanut ja halunnut tovi sitten.

Miten arjen tavalliset asiat voivat tulla niin hankaliksi? Tyttö 10 v haluaa mennä suihkuun, mutta ei sinne millään mene, koska ei itsekään tiedä miksi ei sinne haluakaan. Tai haluaa vimmaisesti lähteä luistelemaan, muttei sitten haluakaan luistella kentälle päästyämme. Ja tämän haluamattomuutensa hän näyttää kaikelle kansalle raikuvasti huutaen.

Olen välillä aivan ymmälläni. Nykyisellään teemme arjen tilanteissa vanhojen strutuurien mukaan kuvien ohjaamana esim. syömiset ja pesuasiat, mutta onko tuo halu/haluamattomuus ihan kokonaan alkaneen hormonihyrinän tuotosta vai pitäisikö minun huomata jotakin?

Kirjoittaessani tuli mieleeni taas jo aiemmin tekemäni huomio: Olen niin lähellä tätä arkea ja niin tiiviisti kiinni siinä, etten kykene näkemään tilanteita "ulkoa" ja ratkaisemaan ongelmia. Pitää jotenkin ottaa etäisyyttä ja katsoa löytyykö jokin selitys.

Ei tule nyt muuta mieleen kuin että ; Oletko tarkistanut mahdollisen lääkityksen, olisiko syytä lisätä?
Pidätkö rajoista kiinni tiukasti? eli jos ensin jotain haluaa ja sitten ei haluakaan, asiaa ei sitten tehdä. piste.
Kokeile palkintoa. Esim hän haluaa luistelemaan. Niimpa lupaat hänelle palkinnon. Jos hän peruu itse, hän menettää palkinnon. Tai miten olisi palkinto illalla jos huutoa ei tänään tullut. Näissä pitää tietysti olla 100% tiukka, muuten homma ei toimi, eli palkinnosta ei neuvotella jos se on menetetty huutamalla. Seuraavan kerran palkinnon voi tienata seuraavana päivänä hyvällä käytöksellä.
Rajoista kyllä pidän kiinni, toisinaan mietin pidänkö liiankin tiukasti. Mutta tuo lääkitysasia varmaan kannattaa ottaa uudelleen tarkastelun. Kiitos vinkistä.

Palkkioista olen vähän epäileväinen, sillä niistä tulee helposti sellainen letto, johon uppoaa. Ne jäävät nimittäin jumeiksi ja irti pääseminen on työlästä. Juuri koetamme saada aamutoimia ennen kouluun lähtöä sujumaan palkitsemalla, mutta parin aamun jälkeen palkkio ei enää purrutkaan, kun jo oli palkkio saatu. Nyt kuulema pitäisi saada palkaksi puhelin. Sitä voisi ajatellakin sitten, kun homma hoituu omatoimisesti, mutta ihan yhdestä aamusta en ole valmis tällaiseen palkkioon. Vaikka toisaalta voisihan joka aamu saada vaikka tarran vihkoon ja jollakin tarramäärällä sitten sen puhelimen. Tätä voisin kyllä kehitellä sopimukseksi.

Kiitos ajatusten jakamisesta, ulkopuolinen näkökulma varmasti auttaa myös tuon huutamisen aisoihin saamisessa.
Täällä on ihan sama homma.
Tyttö 12v ja just uhmakkuus lisääntynyt.

Tosin se murkkuilu ja kehitysvammaisuus on takuulla aika rankka yhdistelmä ...

välillä tuntuu että voimat on vähissä.

Kun kaikenlisäksi olen yh ja mulla on toinen 8v likka

Vastaa viestiin