Saitko tarvitsemaasi tukea hoitohenkilökunnalta keskenmenon/geneettisen keskeytyksen jälkeen?

Saitko tai tarvitsitko tukea keskenmenon/raskauden keskeytyksen jälkeen...
-sairaalan henkilökunnalta
-neuvolan henkilökunnalta
-muilta tahoita?

KOITKO HOITOHENKILÖKUNNAN EPÄONNISTUNEEN TUKEMISESSASI?!?!

Kokemuksemme on, että terveydenhuollossa on aukko tällä osa-alueella. Nainen jää usein yksin tapahtuneen jälkeen. AMK opinnäytetyön kautta pyrimme nostamaan aihetta keskusteluun.

Kerro omakohtainen kokemuksesi tai lähetä halutessasi sähköpostia osoitteeseen piramk@windowslive.com

En todellakaan saanut missään vaiheessa tukea,päinvastoin, tunsin että olin alinta kastia ja vaikka kukaan ei suoraan mitään sanonut,aistin paheksunnan. Kyseessä oli kromosomipoikkeavuuden vuoksi tehty myöhäinen keskeytys. Mihin mennessä toivotte vastauksia?
Kokemuksesi olisi meille todella arvokas. Voit vapaasti kertoa kokemuksestasi vaikka sähköpostiosoitteeseen piramk@windowslive.com. Kirjoita toki kaikessa rauhassa, otamme kyllä vastaan viestejä vielä pidemmän aikaa.

Kiitos jo etukäteen!!
Hyvät opiskelijat!

Olisi varmaan paikallaan, että esittelisitte itsenne ja kertoisitte hieman enemmän taustatietoja.

Aiheenne on hyvin henkilökohtainen - kuinka moni haluaa kertoa joko tällä palstalla tai sähköpostissa kokemuksensa täysin tuntemattomattomalle, josta ei tiedä edes nimeä?

Monet, jotka osallistuvat kyselyihin, haluavat lukea ja kuulla, miten muut ovat kokeneet saman asian ja tutustua lopputyöhön. Missä tämä on mahdollista?

Kai teillä on opiskelussa puhuttu jotain luottamuksesta, kun kohdataan potilaita / ihmisiä? Oletteko näin esiintyessänne tuntemattomina edes luottamuksen arvoisia?
Hyvä Eija,

Ymmärrämme hyvin tuohtumuksesi aiheen ollessa näin arkaluontoinen.

Olemme kätilöopiskelija ja kaksi terveydenhoitajaopiskelijaa ja opinnäytteemme aiheena on keskenmenon ja raskeudenkeskeytyksen jälkeinen psyykkinen tukeminen.

Opinnäytetyömme on tarkoitus valmistua syksyllä 2010, jonka jälkeen se on luettavissa internetissä. Tarkoituksenamme onkin että jokainen työhömme liittyvään kyselyyn vastannut saisi työn valmistuttua tiedon missä ja milloin työhön voi tutustua.

Keskustelun aloituksemme oli tarkoituksellisestikin lyhyt ja ytimekäs jotta se olisi helposti luettavissa.

Nimemme olemme jättäneet julkaisematta keskustelupalstoilla, mutta tarkempaa tietoa meistä ja opinnäytteestämme sekä tarvittaessa nimemme ja yhteystietomme saa varmasti ottamalla meihin yhteyttä sähköpostitse.

Kaikki vastaukset käsitellään tietenkin luottamuksellisesti, eikä vastanneen henkilöllisyys tule missään vaiheessa kuin meidän tietoomme.

Ja kyllä, opinnoissamme on suuresti painotettu salassapitovelvollisuutta ja tietojen luottamuksellista käsittelyä.

Jos vielä haluat tarkennuksia aiheeseen, lähetä sähköpostia piramk@windowslive.com, niin vastaamme mielellämme kysymyksiin.

Ystävällisesti opinnäytetyön tekijät
Hyvät opiskelijat!

Kiitos vastauksestanne - siitä löytyi niitä asioita, joita kaipasin.

Hyvää jatkoa opinnoille!
Erittäin hyvä aihe! Lisäksi: tukea ei saa edes ennen keskeytystä! Itse olisin tarvinnut keskustelutukea harkinta-aikana. Sitä ei ollut mistään saatavilla, minua kehotettiin soittamaan sinne ja tänne ja tuonne. Apuja ei tullut. Olin niin rikki, etten voinut tehdä päätöstä keskeytyksestä, kun tuntui, että kukaan ei auta minua vaikeiden tunteiden kanssa, joita siihen liittyi. Saattaahan se olla, etten todennäköisesti olisi tehnyt keskeytystä avusta huolimatta, mutta yksini jäi. Totaalisen ja täydellisen yksin. Meille syntyi sittemmin pitkäaikaissairaslapsi, joka sairastaa loppuelämänsä. En kadu. Lapsen syntymän jälkeen vertaistukea ja muuta keskustelutukea sitten olikin jo saatavailla.
Minäkin olisin kaivanut keskustelutukea ennen päätöstä. Sitä kyllä tarjottiin ohimennen, kysyttiin haluanko keskustella psykologin tms. kanssa. Koin siinä vaiheessa, että se ei olisi muuttanut tilannetta. Jälkikäteen ajatellen ,toivon, että keskusteluun ohjattaisiin "pakollisesti", että se kuuluisi rutiineihin.
No ei ketään voi pakottaa keskustelemaan mun mielestä. Eikä se kaikille edes vaadi mitään keskustelua, jotkut tietää oman vastauksensa heti. Mutta on niitä, jotka tarvii tukea. Tosi hienoa, että sitä on edes tarjottu!!!
En tiedä, onko jo myöhäistä vastata? mutta vastaan nopeasti kuitenkin.. Eli koen kyllä, että kyllä tällaisissa tilanteissa pitäisi rutiinisti tarjota keskusteluapua! Jokaisen oma asia toki on, haluaako mahdollisuuden käyttää mutta mahdollisuus olisi oltava. Itselleni ei kukaan ehdottanut mitään ja itse pyysin pappia, joka oli melkoinen pettymys, sillä hän ei tiennyt taustojani yhtään ja puhui liian uskonnollisia asioita. Myös hoitohenkilökunnalta olisin kaivannut empaattisempaa työotetta, nyt hoidettiin vain se fyysinen puoli,muttei sen enempää. En tarkoita paapomista, mutta muutama rohkaiseva sana, ele,että ymmärtää tilanteen olevan tuskallinen ja vaikea riittäisi.

Toivottavasti saatte materiaalia!
Siinä yhdessä hienossa esitteessä koskien sikiöpoikkeavuutta lukee: "Muitakin tukihenkilöitä saatetaan tarvita". Saatetaanhan sitä tarvita, niin. Sitä vain ei ole järjestetty systemaattisesti millään tavoin. Riippuu ihan missä ja kenen kanssa satut olemaan tekemisissä, saako tuohon tarpeeseen kenties jotain tyydytystä. Mutta esitteeseenhän voi kaikenlaista laittaa. Me ei saatu mitään. Vakava masennus sai aikaan sairasloman noin 4 kk keskeytyksestä ja silloin apua tarjottiin.
Entä oletteko tarkistanut vaatiko lopputyönne mahdollisesti luvan rekisteriviranomaisilta tai sairaanhoitopiirin eettisilta toimikunnilta?
Olemme lopettaneet aineiston keräämisen. Kiitos kaikille vastanneille.

Terveisin Opinnäytetyön tekijät
Viitsittekö nyt kertoa, mistä tämä tutkimus on luettavissa? Se olisi kohteliasta jos täällä on vastanneita... ja minuakin kiinnostaisi lukea.

Vastaa viestiin