Miehen lapsettomuudesta

Haluaisimme tuoda julki huolemme hyvin vähäisestä keskustelusta Suomessa miehistä johtuvasta lapsettomuudesta. Meidän kohdalla ensimmäinen raskaus oli lääkkeellinen keskeytys trisomia 18-vuoksi. Aloitimme hedelmällisyyshoidot (raskaat ja kalliit, joissa selvisi,että mieheni ei voi luonnollisesti lapsia saada, (2%/100%) normaaleja siittiöitä. Tämä oli meille eräänlainen shokki, koska juuri mieheni sukugeenit olivat ok, samoin kunto, terveystarkastusten tulokset,-elintavat ja koko elämänhistoria soti kaikkea tätä vastaan. No, ikää alkoi olla kyllä lähempänä 40v., mutta ainahan oli sanottu ja lehdistäkin luettu, kuinka miehet siittävät vielä satavuotiainakin...syyn etsiminen trisomiaan alkoi meitä molempia kiinnostaa, koska emme tienneet siitä alunperin mitään, EMME USKONEET MISSÄÄN VAIHEESSA SATTUMAAN, jota lääkärit meille ehdottivat. Niin säännönmukaisesti hedelmällisyyshoidoissa mieheni siittiöillä hoidot epäonnistuivat, vaikka emme ihmetuloksia odottaneetkaan. Minut oli kuitenkin tutkittu, eikä vikaa löytynyt. Mieheni sperma tutkittiin yksityisen Tamperelaisen klinikan toimesta pyynnöstämme ulkomailla, kuullostaa kalliilta,vaan ei ollut, noin 200e. silloin, nyt ehkä noussut. Halusimme selvyyden, emme turhia hoitoja. Lopputulos tuli parissa päivässä, normaalilapsen saaminen oli liki mahdotonta. Lopullista syytä tähän voimme ja olemmekin itse vain arvailleet, emme usko ympäristömyrkkyteorioihinkaan, vaikka kaikki tietysti vaikuttaa kaikkeen. Aloitimme luovutetuilla sukusoluilla hoidot, jotka onnistuivat HETI, olemme nyt kahden ihanan lapsen vanhemmat ! Jos tästä jotain opimme, niin kaiken kyseenalaistaminen kannattaa, varsinkin kun kyse on näinkin vaikeasta vammaisuuden asteesta. Yksityiset klinikat valitettavasti ovat selvästi kunnallisia aikaansa edellä monessakin suhteessa. Valitettavasti siinä, että harvalla nuorella parilla on varaa siellä vuosikausia käydä, mutta meidän kohdallamme oli tärkeintä saada selville vastauksia etsimiimme kysymyksiin, jotta loppuelämä olisi sen suhteen ainakin helpompaa. Ensiodotuksemme/raskautemme tulivat siis kaikin puolin ongelmitta aina tähän hetkeen asti, vaikka äidinkin ikä huitelee jo nyt yli 40v.! Sekin siis vastoin kaikkia yleisiä kirjoitteluja, jopa anoppi sanoi, että saisit olla aina raskaana, kun niin hyvin on mennyt ! Ainoa, mitä kadumme on se, ettemme pontevammin kyseenalaistaneet perinnöllisyyslääkärin sanomisia uudesta raskaudesta, että suurinpiirtein tuskin toistuu, ei todennäköistä, sen tiedon olisi saanut jo netistäkin. Syyn selviäminen oli meille olennaista, ei siis syyttely. Kaikenlaiset vitamiinilisätkin tuli kokeiltua miehelle, miehen hormoniarvotkin saa helposti selville yhdellä verikokeella, onko tästäkään missään koskaan mitään kirjoitettu ? Oman biologisen lapsen menetystä toki omalla tavalla surimme, mutta sama pätee tähän kuin sotaankin, ei saa jäädä tuleen makaamaan, (ja nythän sitä ei ehdikään...)! Yhteinen harras toiveemme on, että edes kerran vielä joku kirjoittaisi ihan johonkin päivälehteen vaikkapa äitienpäivän tienoilla MIEHEN LAPSETTOMUUDESTA, sillä onhan meitä jo huikeat 3% väestöstä..., voisihan sitä joku vaikka ajan kanssa tutkiakin - onhan hillopurkkien etiketeistäkin väitelty !

Vastaa viestiin