Kehitysvammaisen henkilön liiallinen uteliaisuus
Miten tulee toimia, jos kehitysvammainen on ns. liian utelias?
Kyseinen henkilö kyselee sekä tutuilta, että ventovierailta ihmisiltä tietoja, joilla hän ei tee yhtään mitään. Kysymykset ovat usein tämän tapaisia: "Milloin olet syntynyt?", "Paljonko painat?", "Minkä ikäisiä lapsesi ovat?" "Onko sinulla säännöllisiä lääkityksiä?", "Missä asut?" ja "Saisinko puhelinnumerosi?". Hyvän muistinsa takia hän myös muistaa suurimman osan kuulemistaan asioista.
Hänelle on yritetty opettaa monella eri tavalla, että tällainen käytös ei ole kohteliasta, eivätkä kaikki ihmiset pidä siitä, että heiltä kysellään henkilökohtaisia asioita. Silti keskusteluista on apua vain pariksi päiväksi kerrallaan. Henkilön lähipiiriltä ja asumisyksikön henkilökunnalta alkavat keinot loppua asian suhteen. Olisiko teillä antaa jotain neuvoa asiaan?
Hei, kiitos kysymyksestä!
Monet kehitysvammaiset tarvitsevat tukea sosiaalisessa kanssakäymisessä onnistuakseen siinä. Joillekin voi toimia menetelmä, jossa kehitellään hänelle sopiva ei toivotun käyttäytymisen pysäytys. Se voi olla jokin käsimerkki, jonka ohjaaja tekee(peukku alas, etusormi huulille, kosketus olkapäähän tai mikä muu tahansa henkilön kanssa sovittu toimiva tapa), kun ei toivottu käyttäytyminen on alkamassa. Tarkoituksena vähäeleisesti ja isoa numeroa asiasta tekemättä pyrkiä kysyjän tapauksessa ohjaamaan häntä tekemään asiallisempi kysymys, joka voi olla vaikka "mitä sinulle kuuluu tänään?" Saman aikaisesti on hyvä sopia myös positiivisen eli toivotun käyttäytymisen vahvistamisen tapa. Tällöin henkilö saa vaikka peukutuksen tai jonkun muun merkin avulla vahvistuksen, että nyt sujuu hyvin.
Tarkoitus on siis mahdollisimman vähäeleisesti ja sanattomasti ohjata toivotumpaan käyttäytymiseen. Tätä kannattaa harjoitella ensin tutun henkilön kanssa ja sitten kun alkaa sujumaan, laajentaa muihinkin tilanteisiin. Kysymisen kokonaan kieltämisen sijaan opetetaan siis jokin yksi sopiva kysymys tai jokin muu hänelle luontainen tapa olla vuorovaikutuksessa, jota lähdetään vahvistamaan. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa sekä sitä, että toivotunlaista vuorovaikutusta muistetaan huomioida enemmän kuin sitä ei toivottua. Se 'ei toivottu' vain pyritään vähäeleisesti pysäyttämään.
Ystävällisin terveisin,
Outi Raunetvuo
Kehitysvammaliitto