Kehitysvammadiagnoosi lapselle?
Lapsellani on laaja-alainen kehityshäiriö ja adhd. Hän käy erityisluokkaa. Hän kävi psykologilla koulukypsyystestissä toisella luokalla. Nyt ala-asteen viimeisellä luokalla tehdään testi uudelleen. Psykologin mukaan lapsi tarvitsee kehitysvammadiagnoosin - ilmeisesti lievästi kehitysvammainen. Toisella luokalla sitä ei vielä annettu.
Olen huolissani tilanteesta. Onko diagnoosi pakko ottaa? Mitä lapselle tapahtuu sen jälkeen? Psykologi viittasi mahdolliseen tarpeeseen asumisjärjestelyistä aikuisena. Onko niin, että jos tulee tarvetta tukeen asumisessa tai muulla elämän alueella, sitä ei saa ilman kehitysvammadiagnoosia? Haluan myös tietää, onko diagnoosin saanut oikeustoimikelpoinen aikuisena? Saako hän itse päättää, missä haluaa asua tai miten elää?
Hei,
Kiitos viestistäsi. Vaikka tilanne huolestuttaa sinua, sinun ei kannata olla huolisssasi. Lapsellasi säilyy aivan yhtälailla samat oikeudet elämässä kuin muillakin ihmisillä vaikka hän saisikin lievä kehitysvamma -diagnoosin. Kehitysvammadiagnoosi on usein portti sellaisiin palveluihin, joilla ihmistä tuetaan normaaliin osallisuuteen elämässä: asumisessa, koulutuksessa, työssä jne.
Kehitysvammadiagnoosia voi ajatella hallinnollisena käsitteenä. Se tarkoittaa sitä, että jos diagnoosi on, voi elämälle välttämättömien tukipalveluiden saaminen olla helpompaa kuin siinä tapauksessa, että diagnoosia ei olisi. Vaikka lainsäädännössä ei sanota, että kehitysvammadiagnoosi olisi tarpeellinen tukipalveluiden saamiselle, on se usein näin. Vähintäänkin se helpottaa arkea tukevien, elämälle välttämättömien palveluiden saamista - jos siis tarvetta palveluille on.
Kysyit mahdollisista asumisjärjestelyistä aikuisena: Kun lapsi aikuistuttuaan muuttaa pois lapsuuden kodista, voi hän mahdollisesti asua itsenäisesti ja saada tukea kotiinsa. Palveluiden suunnitteluun osallistuu aina myös niiden käyttäjä itse sekä läheisiä henkilöitä.
Kehitysvammadiagnoosi ei välttämättä rajoita henkilön oikeustoimikelpoisuutta. Jos lapsi tarvitsee aikuisiällä apua raha-asioiden hoidossa, voidaan hänelle nimetä edunvalvoja, joko julkinen tai sitten vaikka läheinen ihminen. On kuitenkin myös lievästi kehitysvammaisia, joilla ei ole edunvalvojaa ja he pärjäävät aivan hyvin.
Diagnoosi tehdään aina psykologin havaintojen ja arjen havaintojen perusteella. Lopullisen päätöksen tekee lääkäri. Tässä prosessissa ovat mukana myös lapsen vanhemmat. Diagnoosin tekeminen ei ole aivan yksioikoista. Siinä pitää punnita, onko diagnoosista lapselle hyötyä. Diagnoosi turvaa elämälle välttämättömiä tukitoimia. Jos tukitoimia ei tarvitse, silloin mietitään, onko diagnoosi tarpeellinen.
Tässä linkki hyvään kirjoitukseen diagnooseista, niiden tekemisestä ja diagnoosin merkityksestä:
Diagnoosien rajamailla - Tukiliitto 2017
Ystävällisin terveisin,
Verneri.net toimitus