Kehitysvamma ja mielenterveysongelmat
Mitä pitäisi tehdä, kun kehitysvammainen henkilö jolla on mielenterveysongelmia ei tunnu saavan apua mistään taholta? Kehitysvammaisten hoitajat eivät hoitaa hänen mielenterveysongelmia, kun taas mielenterveyspuolella ei tulla toimeen hänen kehitysvamman kanssa. Kumpikin taho työntää vastuuta toiselle, kehitysvammapuoli mielenterveyspuolelle ja päinvastoin.
Kenen pitää ottaa vastuu hänen hoidostaan kun kumpikaan taho ei ota vastuutaan vaan työntää vastuuta toiselle taholle? Lisäksi on vielä sekin, että miten tämä vaikuttaa kyseiseen henkilöön kun hän ei meinaa apua saada mistään ja häntä ei tahdota hyväksyä mihinkään?
Hei,
Kiitos kysymyksestäsi.
Monesti mielenterveyden ongelmat voivat olla lähtöisin toistuvista arjen hallinnan puutteen kokemuksista. Nämä kokemukset voivat liittyä esimerkiksi siihen, että henkilö kokee, ettei häntä kuulla hänelle tärkeissä asioissa ja päätöksissa, tai hän ei voi vaikuttaa tarpeeksi muuten omaan elämäänsä. Kokemukset ja niiden heijasteet hyvinvointiin ovat aina yksilöllisiä.
Henkistä hyvinvointia voivat heikentää myös palveluiden väärin mitoitettu apu ja tuki, merkityksellisten ihmissuhteiden puute ja mielekkäiden osallistumismahdollisuuksien vähäisyys.
Mielen hyvinvoinnin kannalta onkin olennaista, että on tunne siitä, että voi itse vaikuttaa omaan elämään - millaista elämää haluan elää.
Kehitysvammaisen ihmisen elämässä tukipalvelut, kuten asumisen tuki ja työ-/päivätoiminta ovat usein vahva osa arkea. Vammaispalvelujen työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa henkilön kokemuksiin omasta elämänhallinnasta omalla työotteella. Jos henkilö voi selvästi pahoin, on silloin hyvä pysähtyä miettimään, miten asiat voitaisiin tehdä toisella tavalla. Tavoitteena on, että arjen tuki lisää henkilön voimavaroja ja osallistumisen kokemuksia. Henkilön kuuleminen ja mukaan ottaminen päätöksenteossa on todella tärkeää. Hyviä apukeinoja kommunikoinnin tueksi ovat esimerkiksi tukiviittomat, sosiaaliset tarinat ja tukikuvat. Näitä kannattaa käyttää. Papunetistä löydät hyviä työkaluja kommunikoinnin tukemiseen.
Pahimmassa tapauksessa väärin suunnattu tuki tai se, ettei henkilöä kuulla voi johtaa elämän kriisiintymiseen. Kun elämä menee kriisiin, hälytyskellojen täytyy soida. Silloin palveluiden toimintatapoja ja palveluiden sopivuutta henkilölle täytyy viimeistään pohtia uudestaan.
Kriisiytyminen saattaa edellyttää, että henkilön palvelutarvetta on syytä kartoittaa uudelleen. Moniammatillinen yhteistyö palvelutarpeen kartoittamisessa voi olla tarpeellista. Silloin tähän yhteistyöhön osallistuu niin vammaispalvelu kuin terveysviranomainen sekä luonnollisesti henkilö, jonka palvelutarvetta kartoitetaan. Usein mukana on myös lähi-ihminen.
Jos sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, päätösten tekeminen tai sosiaalihuollon toteuttaminen edellyttävät terveydenhuollon palveluja, on hyvinvointialueen terveydenhuollon ammattihenkilön osallistuttava sosiaalihuollon toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen. (terveydenhuoltolaki 32 §)
Jos henkilön mielen hyvinvointi on mennyt siihen pisteeseen, että hän selvästi tarvitsee terveydenhuollon ammattilaisen apua (esimerkiksi lääkityksen aloittamista), on vastuu henkilöstä silloin terveydenhuollolla. Mutta yhtälailla palvelujen työntekijöillä on vastuu huolehtia siitä, että henkilö ohjataan asiaan kuuluviin palveluihin. Mielenterveyspalvelut ovat osa perusterveydenhuollon palveluja, jotka kuuluvat kaikille. Perusterveydenhuollosta voidaan kirjoittaa lähete erikoissairaanhoitoon kuten psykiatrian poliklinikalle.
ystävällisin terveisin,
Verneri.netin toimitus
--------------------------------
Oliko Verneri.netin neuvonnasta sinulle hyötyä? Palautteesi on meille todella tärkeää!
Vastaa lyhyeen kyselyyn tästä linkistä!