Lähtökohtia EU:n vammaispolitiikalle

EU:n piirissä on viime vuosina korostettu vammaisten asemaa sekä työntekijöinä että kuluttajina. Vammaisista monet voisivat työskennellä nykyistä huomattavasti enemmän, mutta syrjivien käytäntöjen vuoksi he eivät ole voineet osallistua täysipainoisesti työmarkkinoille. 16 prosenttia EU:n työikäisestä väestöstä on vammaisia. Heidän työllisyysasteensa on kuitenkin varsin alhainen.

Euroopan unioni esitti vuonna 2000 Lissabonin strategian, eli tavoitteen siitä, että Euroopan unionista on tehtävä maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteeseen liittyy myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ajatus. Euroopan unionin piirissä usein korostetaankin, että taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin on kuljettava käsi kädessä. Tällaista ajattelumallia on kutsuttu eurooppalaiseksi sosiaaliseksi malliksi.

Yleisesti ottaen EU:lla ei ole vammaispolitiikassa varsinaista jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Iso osa EU:n toiminnasta vammaisia koskevasta säätelystä on hyvien käytäntöjen ja toimintamallien esittämistä sekä tutkimuksen rahoittamista.